Tuli tänää ajatus. Laitoin parisen viikkoa sitten S-ryhmälle avoimen työhakemuksen. Hain Hesburgeriin, kolmeen eri toimipisteeseen. Kauppoihin. Oisko ollu 10 eri kauppaa ja Prismassa 4 eri osastoa mitkä laitoin mieluisiksi. Myös Kotkansaaren Sale oli ruksattu. Ja nyt siellä ois paikka auki ja laitoin eilenä sinne uuden hakemuksen. Lukeeko ne ikinä niit avoimia hakemuksia? Ku jos siel on hakemus jo vetämäs ni eiks ne ensin vois sieltä katsoa onks ketää kiinnostuneita ja sitte jossei löydy ni laittais ilmotuksen työkkäriin...? Aattelin vaan..
Jäin tänää töissä ollessa seurailemaan oppilaita. Eskarilaisia, ala-aste ja yläaste. Ruokailut on sillee et pienet ensin, sit isommat oppilaat. Yläasteen ruokailun aikana kiinnitin huomiota siihen kuinka porukat tosiaan on jakautunu. Yhdessä pöydässä istui "hienostelijatytöt" meikit nassussa, yhdessä pöydässä pari poikaa, jotka varmaan niitä tyttöjen "parhaimpia kavereita" someday. Myös nuorten pukeutuminen on aika mielenkiintosta. Nykyajanmuoti. Ei meillä tollasia kuteita ollu.
Eniten huomion kiinnitti "hylkiöiden" pöytä. Kolme poikaa ja yks tyttö-muodoiltaan kaunis, sisimmässään täysin poikatyttö, voisin uskoa. Kaikilla lenkkitossut jalassa. Pojat rasvasessa tyynykampauksessa, hiukset harjaamatta ja verkkareissa. Silmälasit. Kaikkien olemus huokuu sitä, että "Anteeksi että olen olemassa." Katsetta ei nosteta ruokalautasesta ettei vahingossakaan satu katsekontaktia kenenkään kanssa. Jos katse nostetaan, se harhailee hätäisesti ympäriinsä. Tässä kyseisessä pöydässä oli vapaita paikkoja ja muualla ilmeisestikin aika täyttä ku pari muuta poikaa vähän "väkisin" siihen pöytään istuivat. Seisoivat kauan aikaa pöydän vieressä etsien muualta paikkaa. Lopulta oli pakko käydä siihen.. Mikä siinä on, että ei voi vaan reilusti mennä siihen ja istua ja sanoa vaikka "moi" tai "terve" ja that's it. Ja miksköhän ne "nörtit" on aina niin stereotypisiä...? Tosiaan ne lenkkitossut, verkkarit (monta päivää samat) tai kulahtaneet vanhat farkut tai housut ja ruumiinrakenne niin hintelä tai löysä, silmälasit (joo, lasit ei itsessään leimaa ketään hylkiöksi tai nörtiksi), rasvottuneet hiukset ihan miten sattuu. Liikkuvat keskenään ja varovaisesti. Fiksuja nuo kyseiset oppilaat ihan varmasti on, voisin ainaki uskoa. Jotenki tosi raukkoja vaan. Ja miten se menekään niin, että ne "coolit ja komeet/kauniit" ei voi ystävystyä noiden "hylkiöiden" kanssa.
Ei siinä, itsekään en ole mikään "suosittu" ollut ikinä. Ammattikoulussa vasta alkoi uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin. Aina ollut tosi epävarma omasta ulkonäöstäni ja joutunut koulukiusaamisen uhriksi niin sanotusti. Kiusaaminen oli aika pientä, mutta sieluun se silti sattui. On mulla silti aina ollu kavereita. Nykypäivänä luonteeni on heittänyt kuperkeikkaa ja olen suhteellisen sosiaalinen ja vähät jaksan välillä välittää mitä muut ajattelee. Tykkää jos tykkää, jos ei ni omapa on häpeänsä. Kyl mussa siltiki asuu se ujo pieni tyttö, mutta en voi sille aina antaa valtaa vaan on pakko uskaltaa, jos meinaa pärjätä. Myöskin yritän kääntää vaikeudet voitoksi ja heikkoudet vahvuudeksi. Joo, olen lyhyt entä sitte. En voi tälle minkään, ja senpä takia olen sen asian kanssa ihan sinut ja voin heittää itsestäni vitsiä.
Olen mitä olen, olkaa te myös!
Jaksan olla onnellinen vaikka sieluun välillä sattuukin.
Tänäpäivänä mulla on parhaimmat ystävät ja kaverit mitä voi toivoa! <3 Pidetään heistä kiinni ja ollaan onnellisia. Vaikka yhteydenpito ja tapaaminen välillä vähän jäänyt taka-alalle, ei se tarkoita ettenkö ajattelisi heitä päivittäin. Ootte aina mielessä! :) Ja vaikka en sitä teille usein sanokkaan, olette tärkeitä silti! <3
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tässä teille loistobiisi!XoXo, Jane..
Ps. Tänää näemmä lainausmerkit kuluu käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saisinko kommentin? <3