Moikka!
Täällä jälleen.. :)
Viimein olemme saaneet aikaseksi muunki nettiyhteyden tänne pöndelle, ku meiän mobiililaitteille tarkoitetut.. :) Ollaan mokkulan varassa, mutta kyllä tää nyt ainaki näyttää pelittävän..
Viimein..
Mulla on ollu kova ja palava halu päästä taas rustailemaan blogia. Saa nähdä kauanko innostusta kestää, toistaiseksi ainaki.. :) Olen ajattellut, että aloittaisin ihan uuden blogin. Kyllä samalla tavalla kertoisin siellä elämästäni ja harrastuksistani. Täällä kuvatila on rajallinen, ja se loppuu jossain vaiheessa. Samalla vaivalla kun siivoisin tätä blogia, kävisin läpi vanhoja postauksia, luon uuden. Toivottavasti raikkaamman.. :) Tämä blogi jää kyllä vielä auki, jos joku nyt ihan välttämättä huolii lueskella mun jorinoita... :)
Oisikohan teilllä nimi ehdotuksia uudelle blogille..? :)
Tapaamisiin taas! :)
XoXo, Jane <3
My life.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Heippa vaan Heinäkuu!
Hei vaan!
Oliko ikävä? ;) Olen ollut aikamoisessa blogikatveessa, tarkoituksella tapoin blogin. Oli niin paljon kaikkea muuta elämässä. Nyt jos pikkusen yrittäis herätellä henkiin, elvyttää tai ees yrittää. Myös banneri pitäs päivittää, mutta mennää vielä vanhalla. Mobiililaitteella kikkailu on ärsyttävää hommaa tos kohtaa, jahka saa koneen joskus ni sit.. :)
Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Todella paljon. Suuria muutoksia elämässä. Raskain päätös oli, kun jouduttiin lopettamaan koiramme, Donna. Tammikuun viimeinen päivä sanottiin raskaat, mutta helpottavat hyvästit. Toinen oli ihan kipeä. Samaisena pakkaspäivänä vietiin Donna viimeselle leposijalle vanhempieni mökille puiden katveeseen. Hauta on ristiä vaille.
Kotona oli kamalan hiljaista, kun jäätiin ihan kaksistaan. Viikkoa myöhemmin meitä oli taas kolme. Elämä oli jälleen erilaista. Kaipuu kovin suuri.
Helmikuun kahdeksantena matkattiin Kärkölään, amerikanbulldoggi kenneliin. Katsomaan pentuja. Oltiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lähes rahattomia, kun tyhjennettiin tilit tuota reissua varten, jos sopiva pentu löytyy. Eipä haitannu olla "köyhä".. Urosta lähdettiin katsomaan. Matkalla sanoin, että olisi mukava saada persoonallisen näköinen ambulli. Ambulli jolla olisi silmänympärillä "merirosvolappu". Päällimmäisenä kriteerinä oli kuitenkin reippain pentu. Pentu koka ekana tulee luokse ja tervehtii. Oli kyllä hyvä tuuri paikanpäällä; ensimmäinen pentu joka oli jaloissamme pyörimässä ja tekemässä tuttavuutta, oli pentueen pullukkanarttu varustettuna merirosvolapulla. Oivoi! Pennuista ainut jolla oli. <3 Päätös oli aika helppo. Pentu oli madotettu, sirutettu ja luovutusikäinen. Tultiin kotiin pienen pissalta haisevan käärön kanssa. LOLA!
Lola alkoi kasvaa ja vaatimaan lisää tilaa. Myös pihalla. Piti karkailla aidan ali. Meillä asuva mies alkoi katsella netistä taloja. Yks kiva löytyi. Kahdella keittiöllä ja kahdeksalla huoneella, sauna ja pesuhuone. Iso piharakennus 4:lle autolle + vajat ja liiteri, piha-aittakin löytyy. Tonttia melkein hehtaari. Käytiin esittelyssä. Tääl me nyt ollaan! ;) Maalla. Kymin perukoilla. Onhan tää vähä syrjässä ja matkaa joka paikkaan. Esim Prismaan n. 15 min, motaria. Kaupunkiin motaria n. 20 min.. Haitanneeko tuo. Tääl meiän on hyvä olla. Remontin keskellä, mutta ollaan yhdessä, se on tärkeintä. Pihalla voit ottaa munasillaa aurinko tai tallailla noin muuten vaan. Ei oo uteliaita naapureita kyttäämässä.
Tulihan se kesäki vihdoin. Aivot oli jossain hölmössä välitilassa ku ei tienny mitä vuodenaikaa elää. Työt vaan haittaa vapaa-aikaa ;) no ei, onneks om töitä. Lainaa sen verran paljon. Iltavuoroina kerkee hyvin touhuta aamupäivällä ja aamujen jälkeen koko päivä aikaa olla.
Nyt toinen koneellinen pyykkiä kuivumaan, ihanaa ku saa pihalle. Kohta oiski lähettävä töihin.
Palataan taas! Ja antoisaa kesää kaikille! <3
XoXo, Jane
Oliko ikävä? ;) Olen ollut aikamoisessa blogikatveessa, tarkoituksella tapoin blogin. Oli niin paljon kaikkea muuta elämässä. Nyt jos pikkusen yrittäis herätellä henkiin, elvyttää tai ees yrittää. Myös banneri pitäs päivittää, mutta mennää vielä vanhalla. Mobiililaitteella kikkailu on ärsyttävää hommaa tos kohtaa, jahka saa koneen joskus ni sit.. :)
Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Todella paljon. Suuria muutoksia elämässä. Raskain päätös oli, kun jouduttiin lopettamaan koiramme, Donna. Tammikuun viimeinen päivä sanottiin raskaat, mutta helpottavat hyvästit. Toinen oli ihan kipeä. Samaisena pakkaspäivänä vietiin Donna viimeselle leposijalle vanhempieni mökille puiden katveeseen. Hauta on ristiä vaille.
Kotona oli kamalan hiljaista, kun jäätiin ihan kaksistaan. Viikkoa myöhemmin meitä oli taas kolme. Elämä oli jälleen erilaista. Kaipuu kovin suuri.
Helmikuun kahdeksantena matkattiin Kärkölään, amerikanbulldoggi kenneliin. Katsomaan pentuja. Oltiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lähes rahattomia, kun tyhjennettiin tilit tuota reissua varten, jos sopiva pentu löytyy. Eipä haitannu olla "köyhä".. Urosta lähdettiin katsomaan. Matkalla sanoin, että olisi mukava saada persoonallisen näköinen ambulli. Ambulli jolla olisi silmänympärillä "merirosvolappu". Päällimmäisenä kriteerinä oli kuitenkin reippain pentu. Pentu koka ekana tulee luokse ja tervehtii. Oli kyllä hyvä tuuri paikanpäällä; ensimmäinen pentu joka oli jaloissamme pyörimässä ja tekemässä tuttavuutta, oli pentueen pullukkanarttu varustettuna merirosvolapulla. Oivoi! Pennuista ainut jolla oli. <3 Päätös oli aika helppo. Pentu oli madotettu, sirutettu ja luovutusikäinen. Tultiin kotiin pienen pissalta haisevan käärön kanssa. LOLA!
Lola alkoi kasvaa ja vaatimaan lisää tilaa. Myös pihalla. Piti karkailla aidan ali. Meillä asuva mies alkoi katsella netistä taloja. Yks kiva löytyi. Kahdella keittiöllä ja kahdeksalla huoneella, sauna ja pesuhuone. Iso piharakennus 4:lle autolle + vajat ja liiteri, piha-aittakin löytyy. Tonttia melkein hehtaari. Käytiin esittelyssä. Tääl me nyt ollaan! ;) Maalla. Kymin perukoilla. Onhan tää vähä syrjässä ja matkaa joka paikkaan. Esim Prismaan n. 15 min, motaria. Kaupunkiin motaria n. 20 min.. Haitanneeko tuo. Tääl meiän on hyvä olla. Remontin keskellä, mutta ollaan yhdessä, se on tärkeintä. Pihalla voit ottaa munasillaa aurinko tai tallailla noin muuten vaan. Ei oo uteliaita naapureita kyttäämässä.
Tulihan se kesäki vihdoin. Aivot oli jossain hölmössä välitilassa ku ei tienny mitä vuodenaikaa elää. Työt vaan haittaa vapaa-aikaa ;) no ei, onneks om töitä. Lainaa sen verran paljon. Iltavuoroina kerkee hyvin touhuta aamupäivällä ja aamujen jälkeen koko päivä aikaa olla.
Nyt toinen koneellinen pyykkiä kuivumaan, ihanaa ku saa pihalle. Kohta oiski lähettävä töihin.
Palataan taas! Ja antoisaa kesää kaikille! <3
XoXo, Jane
torstai 23. tammikuuta 2014
Vuoden eka ja v*tuttaa..
HUOM. Postaus sisältää rumaa sanastoa (olen varustautunut saippualla ja pesen käteni tämän jälkeen, hekoheko.) ja ei sovi perheenpienimmille, eikä herkille pätijöille. Jos tässä kohtaa tunnistat itsesi niin älä lue pidemmälle.
Joskus vaan tekis mieli...
... Joskus vaan tekis mieli päästää se kaikki valloilleen ja huutaa turpa punasena koko maailmalle keskisormi pystyssä, että HAISTA V*TTU! Patoat tunteita ja katkeruutta sisällesi, koska et voi avata suutasi. Avata suuta tavalla, jolla saisit muut kuulemaan ja kerrottua mikä tuntuu olevan niin väärin. Ai miksikö...? Koska se ei vaan mee niin. Ainakaan mun kohdalla, nimimerkillä BEEN THERE, DONE THAT.. Ja kuraahan sieltä tulee, saavi kaupalla suoraan kauluksesta sisään.
Kerroin tossa eräänä päivänä fb-statuksessani olevani onnellinen. Tää angstipostauspäivitys ei liity tuohon onnellisuuteen millään tavalla. On ollut vähän töyssyjä parisuhteessa, mutta kellä meistä ei olisi ja nämä asiat on saatu selvitettyä ja töyssyt tasoitettua. :)
Syvää hiljaisuutta. Pääni sisältöä lukuunottamatta. Siellä kytee raivo. Kiukku. Katkeruus ja vitutus. Enkä tosiaan tiedä kuinka tämän asian tännekkään ilmaisen, koska jossain on aina joku jonka mielestä olen kirjoittanut jotain väärää ja aiheetonta mitä ei missään nimessä tule julkaista sosiaalisessa mediassa. Paskat siitä. Mulla on oikeus ilmaista mielipiteeni ja aion tehdä sen. Ja... Tossa edellämainittu on yksi syy kiukkuun. Teen miä mitä vaa, jätän tekemättä, sanon tai jätän sanomatta, annan mielipiteeni ilmi tai olen vailla sanoja NIIN MIKÄÄN EI V*TTU KELPAA!!! Kerron kuinka kumminkaimankoiransiskonpehmolelunhäntädiipadaipa teki sitä ja tätä (sisällöstä ei siis elämäni ulkopuoliset henkilöt pysty päättelemään muuta kuin ehkä minkälaista ammattia harjoitan) ja jo siellä on joku sanomassa, että "EI, JANE ET SAA SANOA NOIN SOMESSA! Et missään nimessä. Nyt KAIKKI tietää mitä on tapahtunut.."
... Esimerkkinä, olen työpäiväni jälkeen kertonut, kuinka joku asiakas haisi niin pahalle, että jouduin melkein oksentamaan kun haju etoi niin kovin.. (haaa, olen asiakaspalvelija. Sinä joka et tiedä työpaikkaani, päätteletkö sen tuosta lauseesta laskemalla pari yhtälöä jnejne...? )
Kuinka tuo lause voi loukata ketään. Ei mainita paikkaa missä tapahtunut, ei kellonaikaa, ei asiakkaan sukupuolta, ei ikää, ei nimeä, ei tuntomerkkejä, ei ostoksia, ei maksutapaa... MITEN TUO VOI LOUKATA KETÄÄN?!?! Minua loukkaa se etten voi yksinkertaisesti kertoa edes tollaista asiaa ilman, että jonkun pitää saada taas sanoa asian loukkaavuudesta. Joo, ymmärrän, olen asiakaspalvelija ja ihan kaikkea en voi julkisesti jakaa, mutta....
Toinen esimerkki... Viikonlopun ruuhkassa (siellä on siis muitakin kuin minä) käy eräs nuorisoporukka työpaikallani. Käyttäytyvät lapsellisesti ja asiasta työillan jälkeen facebookkiin kirjoitan (koska tilannehan oli siis huvittava ja semmonen WTF-tilanne...) kyseisessä päivityksessä mainitsen sukupuolen ja iän suuntaa-antavasti, koska kyseiset nuoret kovaan ääneen läyhäs olevansa AIKUISIA! Tilannetta todisti usemapi asiakas, ja kuka vaan ois voinu päivittää Someen tapahtuneen.. Tiedä vaikka ois kirjottanukki, en minä tiedä. En näe kaikkien päivityksiä facessa/twitterissä. Joku on saattanut kaverilleen kertoa mitä asionti reissulla kävi. Sitte...? Jo sieltä tulee mulle taas joku sanomaa että "onkohan kovin viisasta kirjottaa asiakkaista tollee..." So...? Mitä se sen persettä painaa.. Kyseinen "aikuinen" josta kirjoitin on mulle tuttu entuudestaan, mutta aikamonen mutkan kautta saa mennä, jotta hän näkisi kyseisen kirjoituksen, tai joku kaveri kertoisi. (Tietääkseni mulla asetukset niin, että kaverini vain näkee päivitykset) Koska siinä kohtaa hänen olisi myös itse ääneen myönnettävä kuinka on käyttäytynyt, jotta hänen tuttavat ja kaverit jotka jotain kautta voisi löytyä mun facebookista. Itsehän en sellasella asialla paljoa rehentelis.
Ja....
-Ensinnäkin tämä, eipä mulla oo syytä kirjotella mitä "Matti Meikäläiset" tänää siihen ja siihen aikaan osti tai että " TAAS TOI SAMA KAUHEE TYYPPI TULI ja taas sil on samat ostokset..." Ei..
-Toisekseen.. Jos minä käyttäytyisin julkisesti ku pelle ja joku siitä haluaa julkisesti kirjottaa, niin ole hyvä ja tee se. Josse sun oloas helpottaa niin kirjoita. Voit tehdä sen samalla tavalla ilman nimiä ja tuntomerkkejä. Jos olen käyttäynyt kuin pelle, ni voin ehkä yrittää ottaa siitä vastuunkin. Ja enhän miä edes todennäkösesti tule ikinä näkemään mitä musta on kirjotettu. Ties vaikka nyttenkin netti täynnä tekstiä siitä ku "Se myyjä on ihan vitun mulkku, vittu ku ei myyny mulle bissee vaik mul oli kaverin väärennetyt paperit ja sit se ei antan mun ees pöllii niit bissei.." Tai et oon hymyilly jollekulle väärin ja päivä menny pilalle. Ei sitä koskaan tiiä..
Sitte, esimerkkinä lisää.. Näin eräänä yönä jotain unta jostain asiakkaasta. Laitoin faceen että kylläpä häröjä unia asiakkaista.. Ei mitään enempää. Ihan vaan siksi, että ei taas joku pääsis sanomaan. Sitte tulee kollegani kertomaan erittäin yksityiskohtaisesti tuntomerkit mukaan lukien ja omista unistaan mitkä liittyny johku asiakkaaseen.. No eihän hänelle kukaan siitä tietenkää mainitse. Miksi mainita, ku kyseessä en ole minä.
Kaupasta lähtee juoksukaljat, muita asiakkaita paikalla näkemässä. Soitat heidän kuullen poliisille ja kerrot tuntomerkit.. Illalla sua vituttaa niin, että tekis mieli ettiä voron nimet, osotteet, sotut jnejne ja antaa kaikille tietoon ja laittaa vaikka vihasta posti että MURRRRRR.. Kirjotat facebookkiin omaan statukseen turhautuneena tyylillä: "Sinä nuori herra, kiitos kun pilasit päiväni ja veit törkeät juoksubisset nenäni edestä.." Jo sieltä taas tulee joku sanomaan "ONKO NYT REILUA....... täkätäkätäkä.." Nyt huomasin entisen kollegani facebookissa, kuinka manaa, että kävi näpistelijä. Itse tuntomerkeistä pysyin päättelemään kuka mahdollisesti on kyseessä, sen verran tarkat annettu.. JA kukaan tuskin maininnu hänelle asiasta, että ei tarvi noin tarkkaan kirjottaa, kun kyseessä en ole minä..
Alkaa vituttaa vaan lisää. Kelailen menneitä asioita ja tapahtumia. Ihmisiä, joita ollu mun elämässä. Energiasyöppöjä ainakin.. Olen huojentunut, koska näin ei enää ole. Näitä ihmisiä ei ole enää mun elämässä. Kaikkia.
Itse yritän saada ääntäni kuuluville, ei, ei onnistu. Kun joku toinen antaa äänensä kuuluville muhun liittyvistä asioista, kyllä, heti imetään kaikki tieto ja muistetaan mainita siitä minulle myös.. On myös erittäin mukavaa ottaa se toisen paskasanko kauluksesta sisään, itse huulipyöreenä pystymättä allekirjoittamaan kaikkea sitä negatiivista asianlaitaa. Myöhemmin saat tietää, että ne on oikeesti toisen paskat sun kauluksessa.
Nyt alkaa ottaa päähän edelleen, ja aion yrittää lähtä nukkumaan. Monta yötä ollu taas rytmit ihan viturallaa ja tää on aikalailla ollu normaali aika mennä nukkumaa (kolme tuntia ni meillä asuva mies herää töihin ja miä samalla kellonsoittoon, onneksi vaan toviksi) ja aamulla silmät ristissä kymmen aikaa, et saa mitään aikaseksi koko päivässä (jos kyseessä vapaapäivä, työpäivänä pitää selvitä töihin.) Tällä hetkellä olen kaikesta huolimatta onnellinen ja tyytyväinen nykyhetkeen. Ainut on, että onneamme varjostaa tieto ystävämme mahdollisesti pikaisesta poismenosta, mutta siihen on alettu jo asennoitumaan. Ikävä vaivaa jo nyt, mutta se on eräänlainen tapa käsitellä asiaa ja näin pohjustaa tulevaa. Päivä kerrallaan.. :)
Tänään sain myös ilostuttavaa asiakaspalautetta, hienoa.. :)
Palataan vähän paremmissa merkeissä..
Adios.
XoXo, Jane...
Ps... Kerta nyt tähän asti tulit, ni aika varmana luit ylläolevan, palautetta saa antaa, mutta ihan oikeesti, en jaksa niitä kommentteja "pitäs vähän kattoo mitä julkisesti kirjottaa ja kenestä ja mitä ei ja däkädäkädäkä" ja muutakaan siihen liittyvää.. tai "ammatinvalintakysymys.." MINÄ TIEDÄN!
Joskus vaan tekis mieli...
... Joskus vaan tekis mieli päästää se kaikki valloilleen ja huutaa turpa punasena koko maailmalle keskisormi pystyssä, että HAISTA V*TTU! Patoat tunteita ja katkeruutta sisällesi, koska et voi avata suutasi. Avata suuta tavalla, jolla saisit muut kuulemaan ja kerrottua mikä tuntuu olevan niin väärin. Ai miksikö...? Koska se ei vaan mee niin. Ainakaan mun kohdalla, nimimerkillä BEEN THERE, DONE THAT.. Ja kuraahan sieltä tulee, saavi kaupalla suoraan kauluksesta sisään.
Kerroin tossa eräänä päivänä fb-statuksessani olevani onnellinen. Tää angstipostauspäivitys ei liity tuohon onnellisuuteen millään tavalla. On ollut vähän töyssyjä parisuhteessa, mutta kellä meistä ei olisi ja nämä asiat on saatu selvitettyä ja töyssyt tasoitettua. :)
Syvää hiljaisuutta. Pääni sisältöä lukuunottamatta. Siellä kytee raivo. Kiukku. Katkeruus ja vitutus. Enkä tosiaan tiedä kuinka tämän asian tännekkään ilmaisen, koska jossain on aina joku jonka mielestä olen kirjoittanut jotain väärää ja aiheetonta mitä ei missään nimessä tule julkaista sosiaalisessa mediassa. Paskat siitä. Mulla on oikeus ilmaista mielipiteeni ja aion tehdä sen. Ja... Tossa edellämainittu on yksi syy kiukkuun. Teen miä mitä vaa, jätän tekemättä, sanon tai jätän sanomatta, annan mielipiteeni ilmi tai olen vailla sanoja NIIN MIKÄÄN EI V*TTU KELPAA!!! Kerron kuinka kumminkaimankoiransiskonpehmolelunhäntädiipadaipa teki sitä ja tätä (sisällöstä ei siis elämäni ulkopuoliset henkilöt pysty päättelemään muuta kuin ehkä minkälaista ammattia harjoitan) ja jo siellä on joku sanomassa, että "EI, JANE ET SAA SANOA NOIN SOMESSA! Et missään nimessä. Nyt KAIKKI tietää mitä on tapahtunut.."
... Esimerkkinä, olen työpäiväni jälkeen kertonut, kuinka joku asiakas haisi niin pahalle, että jouduin melkein oksentamaan kun haju etoi niin kovin.. (haaa, olen asiakaspalvelija. Sinä joka et tiedä työpaikkaani, päätteletkö sen tuosta lauseesta laskemalla pari yhtälöä jnejne...? )
Kuinka tuo lause voi loukata ketään. Ei mainita paikkaa missä tapahtunut, ei kellonaikaa, ei asiakkaan sukupuolta, ei ikää, ei nimeä, ei tuntomerkkejä, ei ostoksia, ei maksutapaa... MITEN TUO VOI LOUKATA KETÄÄN?!?! Minua loukkaa se etten voi yksinkertaisesti kertoa edes tollaista asiaa ilman, että jonkun pitää saada taas sanoa asian loukkaavuudesta. Joo, ymmärrän, olen asiakaspalvelija ja ihan kaikkea en voi julkisesti jakaa, mutta....
Toinen esimerkki... Viikonlopun ruuhkassa (siellä on siis muitakin kuin minä) käy eräs nuorisoporukka työpaikallani. Käyttäytyvät lapsellisesti ja asiasta työillan jälkeen facebookkiin kirjoitan (koska tilannehan oli siis huvittava ja semmonen WTF-tilanne...) kyseisessä päivityksessä mainitsen sukupuolen ja iän suuntaa-antavasti, koska kyseiset nuoret kovaan ääneen läyhäs olevansa AIKUISIA! Tilannetta todisti usemapi asiakas, ja kuka vaan ois voinu päivittää Someen tapahtuneen.. Tiedä vaikka ois kirjottanukki, en minä tiedä. En näe kaikkien päivityksiä facessa/twitterissä. Joku on saattanut kaverilleen kertoa mitä asionti reissulla kävi. Sitte...? Jo sieltä tulee mulle taas joku sanomaa että "onkohan kovin viisasta kirjottaa asiakkaista tollee..." So...? Mitä se sen persettä painaa.. Kyseinen "aikuinen" josta kirjoitin on mulle tuttu entuudestaan, mutta aikamonen mutkan kautta saa mennä, jotta hän näkisi kyseisen kirjoituksen, tai joku kaveri kertoisi. (Tietääkseni mulla asetukset niin, että kaverini vain näkee päivitykset) Koska siinä kohtaa hänen olisi myös itse ääneen myönnettävä kuinka on käyttäytynyt, jotta hänen tuttavat ja kaverit jotka jotain kautta voisi löytyä mun facebookista. Itsehän en sellasella asialla paljoa rehentelis.
Ja....
-Ensinnäkin tämä, eipä mulla oo syytä kirjotella mitä "Matti Meikäläiset" tänää siihen ja siihen aikaan osti tai että " TAAS TOI SAMA KAUHEE TYYPPI TULI ja taas sil on samat ostokset..." Ei..
-Toisekseen.. Jos minä käyttäytyisin julkisesti ku pelle ja joku siitä haluaa julkisesti kirjottaa, niin ole hyvä ja tee se. Josse sun oloas helpottaa niin kirjoita. Voit tehdä sen samalla tavalla ilman nimiä ja tuntomerkkejä. Jos olen käyttäynyt kuin pelle, ni voin ehkä yrittää ottaa siitä vastuunkin. Ja enhän miä edes todennäkösesti tule ikinä näkemään mitä musta on kirjotettu. Ties vaikka nyttenkin netti täynnä tekstiä siitä ku "Se myyjä on ihan vitun mulkku, vittu ku ei myyny mulle bissee vaik mul oli kaverin väärennetyt paperit ja sit se ei antan mun ees pöllii niit bissei.." Tai et oon hymyilly jollekulle väärin ja päivä menny pilalle. Ei sitä koskaan tiiä..
Sitte, esimerkkinä lisää.. Näin eräänä yönä jotain unta jostain asiakkaasta. Laitoin faceen että kylläpä häröjä unia asiakkaista.. Ei mitään enempää. Ihan vaan siksi, että ei taas joku pääsis sanomaan. Sitte tulee kollegani kertomaan erittäin yksityiskohtaisesti tuntomerkit mukaan lukien ja omista unistaan mitkä liittyny johku asiakkaaseen.. No eihän hänelle kukaan siitä tietenkää mainitse. Miksi mainita, ku kyseessä en ole minä.
Kaupasta lähtee juoksukaljat, muita asiakkaita paikalla näkemässä. Soitat heidän kuullen poliisille ja kerrot tuntomerkit.. Illalla sua vituttaa niin, että tekis mieli ettiä voron nimet, osotteet, sotut jnejne ja antaa kaikille tietoon ja laittaa vaikka vihasta posti että MURRRRRR.. Kirjotat facebookkiin omaan statukseen turhautuneena tyylillä: "Sinä nuori herra, kiitos kun pilasit päiväni ja veit törkeät juoksubisset nenäni edestä.." Jo sieltä taas tulee joku sanomaan "ONKO NYT REILUA....... täkätäkätäkä.." Nyt huomasin entisen kollegani facebookissa, kuinka manaa, että kävi näpistelijä. Itse tuntomerkeistä pysyin päättelemään kuka mahdollisesti on kyseessä, sen verran tarkat annettu.. JA kukaan tuskin maininnu hänelle asiasta, että ei tarvi noin tarkkaan kirjottaa, kun kyseessä en ole minä..
Alkaa vituttaa vaan lisää. Kelailen menneitä asioita ja tapahtumia. Ihmisiä, joita ollu mun elämässä. Energiasyöppöjä ainakin.. Olen huojentunut, koska näin ei enää ole. Näitä ihmisiä ei ole enää mun elämässä. Kaikkia.
Itse yritän saada ääntäni kuuluville, ei, ei onnistu. Kun joku toinen antaa äänensä kuuluville muhun liittyvistä asioista, kyllä, heti imetään kaikki tieto ja muistetaan mainita siitä minulle myös.. On myös erittäin mukavaa ottaa se toisen paskasanko kauluksesta sisään, itse huulipyöreenä pystymättä allekirjoittamaan kaikkea sitä negatiivista asianlaitaa. Myöhemmin saat tietää, että ne on oikeesti toisen paskat sun kauluksessa.
Nyt alkaa ottaa päähän edelleen, ja aion yrittää lähtä nukkumaan. Monta yötä ollu taas rytmit ihan viturallaa ja tää on aikalailla ollu normaali aika mennä nukkumaa (kolme tuntia ni meillä asuva mies herää töihin ja miä samalla kellonsoittoon, onneksi vaan toviksi) ja aamulla silmät ristissä kymmen aikaa, et saa mitään aikaseksi koko päivässä (jos kyseessä vapaapäivä, työpäivänä pitää selvitä töihin.) Tällä hetkellä olen kaikesta huolimatta onnellinen ja tyytyväinen nykyhetkeen. Ainut on, että onneamme varjostaa tieto ystävämme mahdollisesti pikaisesta poismenosta, mutta siihen on alettu jo asennoitumaan. Ikävä vaivaa jo nyt, mutta se on eräänlainen tapa käsitellä asiaa ja näin pohjustaa tulevaa. Päivä kerrallaan.. :)
Tänään sain myös ilostuttavaa asiakaspalautetta, hienoa.. :)
Palataan vähän paremmissa merkeissä..
Adios.
XoXo, Jane...
Ps... Kerta nyt tähän asti tulit, ni aika varmana luit ylläolevan, palautetta saa antaa, mutta ihan oikeesti, en jaksa niitä kommentteja "pitäs vähän kattoo mitä julkisesti kirjottaa ja kenestä ja mitä ei ja däkädäkädäkä" ja muutakaan siihen liittyvää.. tai "ammatinvalintakysymys.." MINÄ TIEDÄN!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)