Heheei.
Heitelkäähän mulle aiheita / ideoita seuraavaan postaukseen..
Mitä huolitte tietää.. :)
Voitte lähestya kommenttikenttään, facebookkiin linkin alle, josta todennäköisimmin klikkasit blogiini, tai vaikkapa facebookin postilaatikkoon. :)
Ideoita odotellen. Kiip in tats.
Jane.
My life.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
On se sit rankkaa.
Makaan sängyssä. Kuuntelen kun ulkona myrskyää. Ikkunasta pääsee viileää syysilmaa huoneeseen. Jossain myrsky riepottaa irtaimistoa huolella kun rysähtää. Yritän ottaa unta. Ajatukset pyörii päässä; mitähän hyvää huomenna tekis ruuaksi, mitähän sitä keksii joululahjoiksi ystäville ja sukulaisille, millasia kortteja sitä askartelis ja milloin, milloinhan ois hyvä tehdä joululaatikot valmiiksi, mahtuukohan pakastimeen köntillinen piparitaikinaa jos teen itse. Takaraivosta ilmestyy sama kysymys ku päivällä; miksi miehet jaksaa valittaa ku niillä on niin rankkaa verrattuna naisiin... ?(meillä asuva ei tuota onneksi tee) Miksi ihmeessä nää ajatukset pitää tulla keskellä yötä, ku pitäs nukkua ja mennä aamulla töihin. Ajattelin että tässäpä aihetta blogiin, miesten marina, ja aattelin sit nousta sängystä kirjottamaan.
Tää ei oo mitää tasa-arvo vähättelyä, ei miesten lyttäämistä, ei mitään feministihöpötystä. Kenenkään on turha ottaa tästä nokkiinsa. Jos ottaa, pitäkööt omana tietonaan.
Mua vaan on monta vuotta naurattanu asia josta ollaan keskusteltu useamman miespuolisen kanssa. Muutamia vuosia sitten, jolloin nää kyseiset herrat on ehkä just saaneet viikset kasvatettua (eikä ollu Movemberiä jossa ois voitu vertailla ;) ) ja ittesä ns miehen ikään, jotain parikymppisiä kolleja. Kummalla on rankempaa miehillä vai naisilla.. ? Siis sillee noin yleisesti.. Keskustelu lähtee etenemään ku yleensä ensin mies sanoo että heillä se on rankempaa. Perusteluja? "Joo me joudutaan käymään armeija!" Hmmm.
Miksi naisilla voisi olla rankempaa. Siksi.
Naiset, jotka ovat vielä tyttöjä (itse 11w) kun heillä alkaa kuukautiset. Se kipu, turvotus ja pöhötys, elät jännityksessä/pelossa, että koska se suoja pettää ja ohikulkijat ja kanssaeläjät huomaavat housujen päästäneen verta läpi. Se häpeä. On muistettava ottaa mukaan siteet ja tamponit (ja mitä suojia nyt käyttääkään) kun poistuu kotoa. Varmistettava, että vessa on suht lähellä paikoissa mihin menee. "Kuukautiskivut johtuvat kohdun supistelusta, jolloin kohtu tyhjenee helpommin. Joillakin kivut ilmenevät vatsassa, joillakin lantionseudulla, joillakin selässä ja joillakin säteilee alas reisiin asti." Ja ne mielialat! Joo-o miehet voi sanoa, että hekin joutuu kärsiä kuukautisista. Seksiä juurikaan saatavilla ja ne MIELIALAT! Ikävä kyllä on paljon naisia jotka elää ilman miehiä ja heillä on silti ne kuukautiset. Byhyy.
(Tää koko blogin aihe tuli päähäni jo päivällä kun pyörin aivan tajuttomissa menkkakivuissa sohvalla. JOKA KOHTA yllämainituista "joillakin ilmenee......." kivuista samanaikaisesti ja ku sattuu niin v***sti et tekis mieli vetää muita ihmisiä turpaan. Tyydyin vaan puremaan omaa nyrkkiä ja toisella kädellä puristamaan meillä asuvan miehen reittä. Ei ois kuulemma tarvin.)
Nyt Nainen on sukukypsä ja tapaa ihanan miehen ja tulee raskaaksi. Kaikki se mitä nainen käy läpi 9kk aikana ei oo miesten mielestä (ei, en yleistä.) rankempaa ku heidän elämänsä, ku he joutuu käydä armeijan (onhan sitä siviilipalvelus).. Kumminki. Nainen tiineenä. Tissit kipeytyy, tissit kasvaa, niitä aristaa harva se päivä, pahoinvointi ja oksentelu, henkinen jaksaminen, on sokerirasitusta, pelkoa keskenmenosta, raskausmyrkytys mahdollinen, kasvatat sisällä uutta elämää ja keho muuttuu. Synnytys lähestyy. Liikkuminen vaikeutuu ku selkää ja polvia kolottaa ja ku kenkiäkään meinaa saada jalkaan tai persettä pyyhittyä vessassa käydessä. H-hetki käsillä, supistukset ja ne kamalat kivut. Et pysty syödä, juoda, nukkua - pakko synnyttää. Miettikää miehet minkä kokoisesta kolosesta se lapsi putkahtaa. Eikä ne kivut kaikilla siihen lopu. Saattaa olla, että joutuu vähän korjailemaan paikkoja niiden revettyä. Yritä siinä sit liikkua ja istua mukavasti.
Joo, on se miehilleki mahdollisesti rankkaa tuo 9kk ja synnytyksessä mukana olo ja kaikki. Mutta ikävä kyllä on monia naisia jotka raskaaksi tullessaan jää yksin ja ne joutuu silti kärsiä ne kivut ja tuskat ja synnytykset. Oli mies elämässä tai ei.
Naisesta tulee äiti. Rankkaahan se on. Paljon on yh-äitejä jotka on myös isiä samalla.
Juu miehillä on yöllisiä siemensyöksyjä ja yllättäviä tilanteita ku pippeli saattaa alkaa keulii. Ja se armeija. Niin rankkaa. Joo saattaahan se olla. Mutta on naisia jotka vapaaehtoisesti menee armeijaan ja kärsii sielläkin ne kuukautiset. Ja ne on joka kuukausi halusit tai et (okei niitä voi lykkää ja siirtää jnejne, mut ei sekää pidemmän päälle oo hyvä.)
Voisin listata vielä lisää, mutta tabletti alkaa vihjailee, että akku lopussa ja alkaa itelläki nyt olla aika lähtä kokeilee uusiks unen ettimistä. Ja kuten sanoin, älkää ottako ittenne.En yleistä enkä lietso tällä tekstillä mitään, kuhan vaan tuli mieleeni. Ei naiset kumminkaa ilman miehiä voi elää. ;) Miehiä rakastetaan. Tehdään se hyvin.
Hyvää yötä.
XoXo, Jane.
Tää ei oo mitää tasa-arvo vähättelyä, ei miesten lyttäämistä, ei mitään feministihöpötystä. Kenenkään on turha ottaa tästä nokkiinsa. Jos ottaa, pitäkööt omana tietonaan.
Mua vaan on monta vuotta naurattanu asia josta ollaan keskusteltu useamman miespuolisen kanssa. Muutamia vuosia sitten, jolloin nää kyseiset herrat on ehkä just saaneet viikset kasvatettua (eikä ollu Movemberiä jossa ois voitu vertailla ;) ) ja ittesä ns miehen ikään, jotain parikymppisiä kolleja. Kummalla on rankempaa miehillä vai naisilla.. ? Siis sillee noin yleisesti.. Keskustelu lähtee etenemään ku yleensä ensin mies sanoo että heillä se on rankempaa. Perusteluja? "Joo me joudutaan käymään armeija!" Hmmm.
Miksi naisilla voisi olla rankempaa. Siksi.
Naiset, jotka ovat vielä tyttöjä (itse 11w) kun heillä alkaa kuukautiset. Se kipu, turvotus ja pöhötys, elät jännityksessä/pelossa, että koska se suoja pettää ja ohikulkijat ja kanssaeläjät huomaavat housujen päästäneen verta läpi. Se häpeä. On muistettava ottaa mukaan siteet ja tamponit (ja mitä suojia nyt käyttääkään) kun poistuu kotoa. Varmistettava, että vessa on suht lähellä paikoissa mihin menee. "Kuukautiskivut johtuvat kohdun supistelusta, jolloin kohtu tyhjenee helpommin. Joillakin kivut ilmenevät vatsassa, joillakin lantionseudulla, joillakin selässä ja joillakin säteilee alas reisiin asti." Ja ne mielialat! Joo-o miehet voi sanoa, että hekin joutuu kärsiä kuukautisista. Seksiä juurikaan saatavilla ja ne MIELIALAT! Ikävä kyllä on paljon naisia jotka elää ilman miehiä ja heillä on silti ne kuukautiset. Byhyy.
(Tää koko blogin aihe tuli päähäni jo päivällä kun pyörin aivan tajuttomissa menkkakivuissa sohvalla. JOKA KOHTA yllämainituista "joillakin ilmenee......." kivuista samanaikaisesti ja ku sattuu niin v***sti et tekis mieli vetää muita ihmisiä turpaan. Tyydyin vaan puremaan omaa nyrkkiä ja toisella kädellä puristamaan meillä asuvan miehen reittä. Ei ois kuulemma tarvin.)
Nyt Nainen on sukukypsä ja tapaa ihanan miehen ja tulee raskaaksi. Kaikki se mitä nainen käy läpi 9kk aikana ei oo miesten mielestä (ei, en yleistä.) rankempaa ku heidän elämänsä, ku he joutuu käydä armeijan (onhan sitä siviilipalvelus).. Kumminki. Nainen tiineenä. Tissit kipeytyy, tissit kasvaa, niitä aristaa harva se päivä, pahoinvointi ja oksentelu, henkinen jaksaminen, on sokerirasitusta, pelkoa keskenmenosta, raskausmyrkytys mahdollinen, kasvatat sisällä uutta elämää ja keho muuttuu. Synnytys lähestyy. Liikkuminen vaikeutuu ku selkää ja polvia kolottaa ja ku kenkiäkään meinaa saada jalkaan tai persettä pyyhittyä vessassa käydessä. H-hetki käsillä, supistukset ja ne kamalat kivut. Et pysty syödä, juoda, nukkua - pakko synnyttää. Miettikää miehet minkä kokoisesta kolosesta se lapsi putkahtaa. Eikä ne kivut kaikilla siihen lopu. Saattaa olla, että joutuu vähän korjailemaan paikkoja niiden revettyä. Yritä siinä sit liikkua ja istua mukavasti.
Joo, on se miehilleki mahdollisesti rankkaa tuo 9kk ja synnytyksessä mukana olo ja kaikki. Mutta ikävä kyllä on monia naisia jotka raskaaksi tullessaan jää yksin ja ne joutuu silti kärsiä ne kivut ja tuskat ja synnytykset. Oli mies elämässä tai ei.
Naisesta tulee äiti. Rankkaahan se on. Paljon on yh-äitejä jotka on myös isiä samalla.
Juu miehillä on yöllisiä siemensyöksyjä ja yllättäviä tilanteita ku pippeli saattaa alkaa keulii. Ja se armeija. Niin rankkaa. Joo saattaahan se olla. Mutta on naisia jotka vapaaehtoisesti menee armeijaan ja kärsii sielläkin ne kuukautiset. Ja ne on joka kuukausi halusit tai et (okei niitä voi lykkää ja siirtää jnejne, mut ei sekää pidemmän päälle oo hyvä.)
Voisin listata vielä lisää, mutta tabletti alkaa vihjailee, että akku lopussa ja alkaa itelläki nyt olla aika lähtä kokeilee uusiks unen ettimistä. Ja kuten sanoin, älkää ottako ittenne.En yleistä enkä lietso tällä tekstillä mitään, kuhan vaan tuli mieleeni. Ei naiset kumminkaa ilman miehiä voi elää. ;) Miehiä rakastetaan. Tehdään se hyvin.
Hyvää yötä.
XoXo, Jane.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Voittoja ja häviöitä.
OMG! Mulla kävijälaskurissa yli kakstoistatonnii (12 005)! Kuin siistii! :) KIITOOS!
Oon tässä monena päivänä miettiny uuden postauksen kirjottamista, ja lähes joka hetki kun tapahtuu jotain, näen jotain, koen jotain, tulee tunne että NYT, nyt meen kirjottelee blogia. No se aina vaan jää. Miksi. Miksi se aina vaan jää. Enkö oo aika tylsä ku sillontällönjoskuskujaksanmuistaa, kirjottelen tänne. Okei, mun syynä on aika useesti se, että mulla menee postausta kirjottaessa (riippuen onko aiheita ja mitä aiheita) semmonen tunti kaks helpostikki. Ni yleensä käytän sen ajan mielummin facebookin etusivun päivittäimisee n. 44215878974132 kertaa/tunnissa. :D Turhaa ja tarpeetonta, ei siel mitää uutta useinkaan oo. Tai sit vaa stalkkailen ihmisiä facebookis tai selailen samat sivustot läpi kerta toisensa jälkeen. Yleensä se on jotain feissarimokia ja Iltalehteä. Fiiliksestä riippuen. Joskus on fiilistä lueskella blogeja, mutta niitä seuraamiani on välil kivempi lukee sillee että useempi postaus odottamassa. Koska, niillä joita seuraan on yleensä jotain ihan fiksuaki sanottavaa.. :)
Nyt sitte ku saan itteäni tsempattua taas kirjottelee, ni mistä. Mistä miä kirjotan. Nyt tuntuu et pää olis ihan tyhjä. Ja sit just tälläsessä kohtaa yleensä tulee napattua hiiri kouraan ja alan tekemään tuota yllämainittua (6-7 riviä ylöspäin ----^ ).. Tai sit näitä aika usein selailen. : tähän ku klikkaat ni näät jos näät. Tää taas unohtuu ku tulee "jotain muuta." Mulla pitäis olla semmonen aivoihin kytketty ohjelma mikä nappia painamalla alkais suoltaa blogitekstiä suoraan ajatuksista. JA joo, pakko olla napukan päässä, ei sitä ihan kaikkea sovi jakaa kaikelle kansalle. :D
Kertokaa te, hyvät lukijat, vaikka vuorostanne mitä teille kuuluu. Miten menee..? :)
Omasta puolestani voin kertoa sen verran, että tänään tuli 6 viikkoa siitä ku poltin viimisen tupakan. Aikaisemmin olen aiheesta kirjoittanut. Mutta nyt tunnen ylpeyttä itsestäni ja on aika voittajaolo. Itseni tuntien voin sanoa noin. :) Se, että tässä on selvitty vaikka ja mistä vastoinkäymisestä ni kertaakaa ei oo sorruttu. Ja sähkörööki ollut hyvin vähäisellä käytöllä. Nyt on siis aika haastaa itseäni hieman lisää! :) Mutta siitä kerron tuonnenpana.
Eilenä. Oi vitsi. Meil oli taas pikkusen "tilanne päällä" ja pidettii mykkäkoulua puolin ja toisin ja töihinki oli mentävä. V*tutti olla työmaalla. Siis ihan suoraan sanottuna, vaikka oli kuin tuplaliksa. Ennemin oisin ollu kotona mököttämässä. Noo, vihdoin se työpäivä loppu ja ei muutaku hanaa ja himaa. Nälkä ja v*tutti. Jätin autonki parkkii tienreunaa ku en jaksanu alkaa peruuttelee sitä pihalle. Ihmettelin ku niin "outo" valaistus olohuoneen ikkunasta kajastaa (yleensä ihan vaan toi kattolamppu päällä ja sen tunnistaa), semmonen lämmin valo. Heti tuli semmonen lämmin tunne. Tosin se mitä seuraavaksi oli edessä, ei o ollu ihan ekana mun mielessä. Ajattelin tulevani pimeeseen / tyhjään kotiin. Avasin ulko-oven ja huomasin, että olohuoneessa pöytälamppu ja valoköynnös päällä, keittiön pöytä katettuna ja kynttilät palamassa kupeissaan, liesituuletin hurisee.. Siis mitä...!? Meinasin ihan kääntyä ovella ja mennä varmistamaan, että olen oikeessa asunnossa.. Tai talossa ylipäätään. Ja se, että sain kengät pois ni olin jo isossa halauksessa ja kuulin vaan sanan "anteeks.." Siis uskomatonta! <3 TAJUTONTA! Itse olin niin häpeissäni koko tappelusta ja omasta käytöksestäni etten osannu eilen oikein koko iltana näyttää sitä kuinka hienolta toi tuntui. Ihan tajuttoman upeelta! Rakastan meillä asuvaa miestä.. <3 Loppuilta meni leffoja katellessa ja läppää heitellessä. Ennen nukkumaan käymistä oli pakko viimein itse pyytää anteeksi. Uni tuli ja sikeesti nukutti......
... Kunnes klo 2 yöllä soi meillä asuvan miehen puhelin (luulin et kello on jotaa lähemmäs 6 ja aika herätä.) ja kutsu töihin. Käytin tilanteen hyväkseni ja valtasin sängyn niin hyvin kun vaan pystyin. ;)
Autoa en koskaan muistanut käydä siirtämässä pihalle katokseen.
Aamulla herätessä totesin, että olipa onni että auto oli edelleen tienreunassa. Oli lohduton näky pihan perällä odottamassa.
Oon tässä monena päivänä miettiny uuden postauksen kirjottamista, ja lähes joka hetki kun tapahtuu jotain, näen jotain, koen jotain, tulee tunne että NYT, nyt meen kirjottelee blogia. No se aina vaan jää. Miksi. Miksi se aina vaan jää. Enkö oo aika tylsä ku sillontällönjoskuskujaksanmuistaa, kirjottelen tänne. Okei, mun syynä on aika useesti se, että mulla menee postausta kirjottaessa (riippuen onko aiheita ja mitä aiheita) semmonen tunti kaks helpostikki. Ni yleensä käytän sen ajan mielummin facebookin etusivun päivittäimisee n. 44215878974132 kertaa/tunnissa. :D Turhaa ja tarpeetonta, ei siel mitää uutta useinkaan oo. Tai sit vaa stalkkailen ihmisiä facebookis tai selailen samat sivustot läpi kerta toisensa jälkeen. Yleensä se on jotain feissarimokia ja Iltalehteä. Fiiliksestä riippuen. Joskus on fiilistä lueskella blogeja, mutta niitä seuraamiani on välil kivempi lukee sillee että useempi postaus odottamassa. Koska, niillä joita seuraan on yleensä jotain ihan fiksuaki sanottavaa.. :)
Nyt sitte ku saan itteäni tsempattua taas kirjottelee, ni mistä. Mistä miä kirjotan. Nyt tuntuu et pää olis ihan tyhjä. Ja sit just tälläsessä kohtaa yleensä tulee napattua hiiri kouraan ja alan tekemään tuota yllämainittua (6-7 riviä ylöspäin ----^ ).. Tai sit näitä aika usein selailen. : tähän ku klikkaat ni näät jos näät. Tää taas unohtuu ku tulee "jotain muuta." Mulla pitäis olla semmonen aivoihin kytketty ohjelma mikä nappia painamalla alkais suoltaa blogitekstiä suoraan ajatuksista. JA joo, pakko olla napukan päässä, ei sitä ihan kaikkea sovi jakaa kaikelle kansalle. :D
Kertokaa te, hyvät lukijat, vaikka vuorostanne mitä teille kuuluu. Miten menee..? :)
Omasta puolestani voin kertoa sen verran, että tänään tuli 6 viikkoa siitä ku poltin viimisen tupakan. Aikaisemmin olen aiheesta kirjoittanut. Mutta nyt tunnen ylpeyttä itsestäni ja on aika voittajaolo. Itseni tuntien voin sanoa noin. :) Se, että tässä on selvitty vaikka ja mistä vastoinkäymisestä ni kertaakaa ei oo sorruttu. Ja sähkörööki ollut hyvin vähäisellä käytöllä. Nyt on siis aika haastaa itseäni hieman lisää! :) Mutta siitä kerron tuonnenpana.
Eilenä. Oi vitsi. Meil oli taas pikkusen "tilanne päällä" ja pidettii mykkäkoulua puolin ja toisin ja töihinki oli mentävä. V*tutti olla työmaalla. Siis ihan suoraan sanottuna, vaikka oli kuin tuplaliksa. Ennemin oisin ollu kotona mököttämässä. Noo, vihdoin se työpäivä loppu ja ei muutaku hanaa ja himaa. Nälkä ja v*tutti. Jätin autonki parkkii tienreunaa ku en jaksanu alkaa peruuttelee sitä pihalle. Ihmettelin ku niin "outo" valaistus olohuoneen ikkunasta kajastaa (yleensä ihan vaan toi kattolamppu päällä ja sen tunnistaa), semmonen lämmin valo. Heti tuli semmonen lämmin tunne. Tosin se mitä seuraavaksi oli edessä, ei o ollu ihan ekana mun mielessä. Ajattelin tulevani pimeeseen / tyhjään kotiin. Avasin ulko-oven ja huomasin, että olohuoneessa pöytälamppu ja valoköynnös päällä, keittiön pöytä katettuna ja kynttilät palamassa kupeissaan, liesituuletin hurisee.. Siis mitä...!? Meinasin ihan kääntyä ovella ja mennä varmistamaan, että olen oikeessa asunnossa.. Tai talossa ylipäätään. Ja se, että sain kengät pois ni olin jo isossa halauksessa ja kuulin vaan sanan "anteeks.." Siis uskomatonta! <3 TAJUTONTA! Itse olin niin häpeissäni koko tappelusta ja omasta käytöksestäni etten osannu eilen oikein koko iltana näyttää sitä kuinka hienolta toi tuntui. Ihan tajuttoman upeelta! Rakastan meillä asuvaa miestä.. <3 Loppuilta meni leffoja katellessa ja läppää heitellessä. Ennen nukkumaan käymistä oli pakko viimein itse pyytää anteeksi. Uni tuli ja sikeesti nukutti......
... Kunnes klo 2 yöllä soi meillä asuvan miehen puhelin (luulin et kello on jotaa lähemmäs 6 ja aika herätä.) ja kutsu töihin. Käytin tilanteen hyväkseni ja valtasin sängyn niin hyvin kun vaan pystyin. ;)
Autoa en koskaan muistanut käydä siirtämässä pihalle katokseen.
Aamulla herätessä totesin, että olipa onni että auto oli edelleen tienreunassa. Oli lohduton näky pihan perällä odottamassa.
Että ei mulla muuta. Oliko tästä myrskystä jossain kohistu "MEGAMYRSKY TULEEEEEE, PYSY SISÄLLÄ!!" Tai "yöllä hieman myrskyää ja sateita esiintyy koko viikon..." Tai jotain.. Okei, en oikee seuraa noit säätiedotuksii, mut iltapäivälehtien lööpeissä isot otsikot silloo siit IIISOST myrskyst, pari lehtee tippu puusta.. Comoon!
Tänää jouduin sitte hyvästellä katoksen. Miten v*tussa miä pärjään talven yli...?!?! Ei tartten raapata ikkunoita tai kauhoa lapiokaupalla lunta katolta ja paksinkannen päältä, ei tartten ku hetkeks laittaa käyntii aamusella ennen lähtöä ja AVOT, hytti lämmin ja eiku menoks.. Eli, SAA SPONSOROIDA UUDEN KATOKSEN MEIKÄLLE! Ette halua nähdä/kuulla kiroavaa kääpiötä aamuntunteina luomassa lunta... Kiitos.. :D
Ja nyt ku oon ylitunnin tätä kirjottanu, olen valmis tältä erää.. Lähden siis sänkyyn odottelemaan Nelosen maanantai leffaa; Pussikaljaelokuva..
Sielt tulee nyt kyl liikaa näkemisen arvosia päällekkäin tänää. Black Swan (aion etsiä tän käsiini joku päivä ja todellaki katsoa, vaikutti mainoksen perusteella niin hyvältä. Mietin tämän katsomista jo silloin kun tuli elokuvateattereihin.) ja Evan Taivaanlahja (joo okei nähty monta kertaa, mut silti hyvä. :) ) Mutta me päädyttii toho Pussikaljaa. Koska meillä asuva mies ei oo nähny sitä ja ite en oo kyl ihan varma. Ja meihin uppoaa suomalainen tuotanto. :)
Otan herkkuja kainaloon ja painun sänkyy, ADIOS!
XoXo, Jane
Ps. Mun oikeeseen olkapäähän tulee ihan tajuttomia kipupiikkejä vähän väliä... Ai ai ai.. :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)