Orpo ja yksin.

Joo, orpona yksin kotona. On outoa. Ja hiljaista. Lähinnä ku ei oo koirakaan kotona. Naurahdin omalle ovesta kulkemiselle, ulko-ovesta i mean. Yleensä ku astut ovesta sisään, sun pitää alkaa suojelee itteäs kaikelta siltä kuolalta ja rakkaudelta mikä sieltä nurkan takaa tulee. Rapinan ja kolinan saattelemana. Hassua ku nyt vaan voi kävellä sisään, ei tartte pysähtyä eteiseen muuta ku riisumaan kengät. Huomasin kyl et oon varuillani ku astun sisään, tyhjässä talossa. On myös hassua puuhastella keittiössä yksin. Sun ei tarttekkaa varoa jääkaapille mennessä, että ovi kopsahtaa koiraa päähän. Tai ei tartte kokoajan pyytää "väisty,siirry,mene,liiku,tee tilaa.."..
Okei, tää yksin kotona oleminen on kivaa! :) Mutta.. Tällee päivisin oon tottunu olemaan yksin. Meillä asuva mies on päivisin töissä ja toi parin viikon saikku  mikä mulla tossa oli, ni päivät oli aina yksin. Tiesin, että iltapäivällä ei tartte olla enää yksin. Nyt ei illallakaan oo rakkautta kotona.
Huomasin tossa vahtivani kelloa n. minuutin välein. Näihin aikoihin normaalisti kuuluu auton äänet pihatieltä ja ovi käy.

Oon kyllä keksiny itelleni tekemistä tälle viikolle, taitaa aika loppua kesken ku sitä listaa alkaa tarkemmin miettimään.. :D JA siis niitä asioitahan ei voi tehdä ku meillä asuva mies on kotona.. (?) Ihmeellinen toi mun ajattelutapa. Siis miähän en voi siivota, raivata vaatehuonetta ja kenkäkokoelmaa, leipoa suklaakakkua, pestä pyykkiä urakalla, tai mitää muutakaa tommosta ku ollaa molemmat kotona.. :D Okei, nyt sain vihdoin pesuun meiän tyynyt (meillä asuu hikoileva mies.) ja pystyin alottaa isännän omasta. JA nyt käytin tilaisuuden hyväkseni ja sain VIHDOIN pestä meiän päiväpeiton! Luoja se hais pahalle! Se on pakko olla sängyn suojana aina ku ei olla kotona, ja nyt ku ei oo koira kotona, sain viimein pestyä siitä ne kuolat ja koiranpyllynhajut pois!

Oon listannu listaani myös aktiiviteettejä, joita harvemmin enää teen. Ja se on vaan omia valintoja. Ajattelin, että kävisin elokuvissa katsomassa Leijonasydämen. Se ois huomenna aikataulussa äitin ja Kristan kanssa (moi vaa äiti, kutsuin itseni teiän kans elokuviin! :).. ) Ensin pitäs tosin selvitä tästä illasta. Mulla ois huomenna viikon ainokainen vapaapäivä ja tuli vähä kosiskeluja, että tänää pitäs heittää kannikat olalle.. (?) :D Oli suunnitelmissa lähtä käymään keskiviikon riennoissa pitkästä aikaa. Selvinpäin. No sit ajattelin , että no voin miä pari ottaa jos siltä tuntuu ja haen auton sit kaupungista torstaina. Noo... Suunnitelmat muuttuu.. Tosin, eihän sitä tiiä maistuuks kuppi sit kumminkaa. (ketä täs huijaamaa, janotta jo nyt...) Jätän auton kotiin ja saan kyydin töihin. Näin ollen ei tartte autoakaa sit huomen alkaa haaveilee kaupungist kotiin. :) Olen siis ehkä huomenna rapelossa, katotaa kuin käy. Työpvä loppuu 23.15 ja sit vapaavaihde silmään.

Kävin parisen tuntia sitte palauttamassa työterveyteen rannetuen ja samalla reissulla päätin et käväsen Pasaatissa ostaas viimein uuden topin, mustan ihan perus. Nooo, pari muutaki paitaa tarttu matkaan, HUPS! :) Mutta käytännöllisiä ja tarpeellisia.

TO DO-listasta oon saanu suoritettua pyykin pesua ja suklaakakun! Yks pvä tässä taannoin mulla tuli aivan järkyttävä suklaakakkumieliteko ja nyt sit sen leivoin! Ja vähä poltin. Nyt on täytteetki sisässä ja kaapissa jähmettyys. :)

Täytyis taas mennä sit, työmaa ja kuormat odottaa! :)

XoXo, Jane.

Sataa sataa ropisee.

Se alkoi eilen illalla koko, koko yön satoi ja oli rauhoittavaa ja mukavaa kuunnella kuinka sade ropisi. Koko aamun ja kuluneen päivän on satanu. Räntää välissä.

    LISTEN TO THE RAIN!


Tänää on noustu vähä aikasemmin sängystä ku eilenä. Eilen aamulla heräsin ja katoin samantien kelloa; 9.19. Tänä aamuna heräsin ja katoin kelloa; 9.19.. Oon täs saikulla ollessa heränny lähes joka aamu viimeistään puol kymmenen. Paitsi niinä aamuina ku kello on pitän olla soimassa. Yhtenä aamuna nukuin kymmeneen asti ennenku havahduin hereille. Muina aamuina se on nakutettuna viimeistään 9.30.. Tänää joutu nousee vähä sukkelammin, ku äiti soitti ettei sen auto lähe käyntii et saattaa olla, että tarttee mun autoa sitte lainaan täks ja huomiseks. Mulla onneksi toinen auto sitte ajossa, jos näin sattuu käymää. Isi kävi vaihtaas akun niien autoon ja nyt se sit pelaa sen verran et uskals äiti mennä töihin sen kans. Jännä nähä kuin käy. :D Me lähtää ite mökille isin avuksi laittaa mökkiä talvikuntoon.

Oli muutenkin ideana nousta ajoissa, ku ajattelin et kävisin kurkkaamassa noi Pasaatin Pyörremyrskyt. Käytin sit äitii kaupassa ja painelin Pasaatii. Tosin se jäi vähän pikaseks reissuks ku sovin sitä ennen Mikon kanssa, että näkyillään. Olin Seppälässä (kerkesin eka pyörähtää HM) ja sit se Mikko jo soittaaki. Sit heti perää toinen Mikko et kahvit kiehumaa, on kohta meillä. Sit ystäväni äiti sattui siihen samaa syssyy ja kuulumisia vaihdeltiin ja äitiki soitti viel siin välis. Jäi vähän toi shoppailu.. :D Noo ei se mitää, sain kumminkin jotain matkaani.

Noi kengät miä ekana bongasin ALEhyllystä ja aloin sovittelee. Kokoa 38 ainoastaan. Noo heitin monot jalkaa ja ei ne liian isoilta tuntunu. Katoin sitte hintalappua ja aletaulukkoa ja kengät ois jääny maksaa karvan alle 11€, joten päätin että nää muuttaa meille. Menin kassalle ja kassalla neiti ilmoittaa että meillä on noissa ja noissa nyt tommonen Ota 2 maksa 1.. No miehän sit ton sinisen paidan siitä hirveellä kiireellä valkkasin (Mikot odotti jo et saavun pelipaikoille! ) ja maksoin siitä 11€ ja sentit päälle. Kengät oli sitte ilmaset. Not bad. Koska, miäku näin noi, ni niis oli sitä jotain. Joku niissä veti mua puoleensa.. Noo sit oli vähän jänskä ilmottaa asiasta meillä asuvalle miehelle, että nyt sit kävi näin. :D Kyseinen mies ei oikein pidä mun kenkäkavalkaadista, niitä on kuulemma liikaa.. Oon kyllä aatellu josko raaskisin heittää poijjes muutamat parit mitä en oo käyttäny nyt viimisee 2 vuotee varmaa. Ellei enemmänki. Kirpasee, mut sit saan ostaa uusia jos menee vanhat roskiin. ;)












Tiistaina kävästii Kouvolassa Kristan kanssa, ja kyl sieltäki jotain tarttui matkaan. :) Kävin taivaassa (Lue: SINELLISSÄ) ja oh ja voih. Olin taivaassa. Sain sinne sitte törsättyä n. 50€.. Askartelutarvikkeisiin. Huhheijaa. Mut sain mitä tarvitsinkin ja vähä enempiki. ;)
Vähä päivitin samalla vaatevarastoa ja Krista sai mut puhuttua ostamaan itselleni uudet legginsit. Semmoset paksut ja lämpöset oikee.. :) Pipoa lähin metsästää mut ei sitä semmosta löytyny minkä oisin halunnu. Pari paitaa lähti matkaa kyl. :)

Pikasee räpsästyt kuvat ja miten sattuu henkarissa. Mut toi neule on aika mmmmm <3... Miä kyl ihastuin heti. Viel en oo raaskin sitä käyttää, mut ehkä se joku pvä pääsee päälle. :) Jospa miä saisin joku pvä samalla raivattua vaatehuoneesta ylimääräset käyttämättömät vaatteet poijjes ja roskikseen. On sen verran vanhoja ja käytettyjä. 

Nyt lähen ettii sieltä sekasotkusta jotain mökkivaatetta. Pitää varautua sateeseen ja pakkaseen. Eli se on taas kassillinen tavaraa viikonlopuksi. Olen myös hukannut uuden piponi johku. Kotiini kylläkin, tiedä sitte minne tänne.. Villasukkia ja jumpsuittia ja lämmintä vaatetta. Koira paksiin ja tankille, siiderikauppaan ja vois ehkä vähän glökii ja namuiki hakee. Ukot raatakoot pihalla, miä aion nauttia sisällä kirjasta ja lehdistä (eilenä ostettu HÄÄT-lehti ja mukana tullut hääkuvasto vielä avaamatta, namnam!) säästelin ihan tätä viikonloppua varten niitä. :) Otan myös tabletin mukaan ja jos siellä korvessa toi mun netti ees jotenkuten toimii ni saatan päivitellä tätä. :) Ku mul ois taas juttuu vaikka kuinka. :D

Adios!

XoXo, Jane...

Pöllö on yöeläin, näemmä minäkin jälleen.

Kello on puol kaks yöllä, meillä asuvat mies ja koira kuorsaa, miä hereillä. Not good. Nappasin tos pari tuntia sitte lääkärisedän määrämiä lihasrelaksantteja, sanovat että ne alkais unettaa. Hmm. Voi tälle valvomiselle olla ihan looginenki syy. Keskiviikkoiltana päätin, että torstaina en kyllä liiku kotoa mihkää (niiku päivällä ku rakkaus on töissä.).. Kaveriki kyseli oisinko puolilta päivin lähten kylillä käymään, pidin pääni päätöksen suhteen. Jouduin miä sit alkuillasta nousta ja vaihtaa yöpaidan "pihavaatteisii".. Tos puol kuuden aikaa nousin sängystä ja tosiaan puin päälle muutaki ku yöpaidan, piti lähtä kauppaa. Tai sain.. :)
Oli oikein ihana vaan maatapötkötellä koko päivä. Suosittelen itsekullekin sillontällön kokeiltavaksi. :)

Vietin siltikin ikävä kyllä valtaosan päivästä netissä pyörien. Okei, löysin iiiiihanat kengät ja parit upeet legginsit. Kengät varmaan päätyy meille ;) Tässä nyt pähkäilen kuinka asia esittää tolle miehelle, joka meillä asuu. Ei nimittäin oo aina niin innoissaa mun ostoksista, etenkään kenkäostoista. Kauheen ahdasmielistä.. :D

Mutta joo. Nettiseikkailu sisälsi muutakin ku "shoppailua".. Oon jostain kumman syystä ihan täysin hurahtanu hääjuttuihin! Oon lukenu muutamat hääblogit läpi ja imeny ideoita niistä. Tämä lähti siitä ku aloin tossa yks päivä päivittämään omaa hääsuunnitelmalistaani. (joo mulla on ollu sellanen jo puolisen vuotta) Välillä on ihana irtaantua arjesta ja elää siinä omassa pienessä haavemaailmassa, ja minust on kauheen kiva suunnitella kaikkia tommosia juttuja. Samalla tajusin, että nyt jo pientä "häästressiä" vaikka tässä edes hääpäivää vielä päätetty. :D
Ostin tänää myöskin hieman lukemista viikonlopulle; HÄÄT-lehti! Elämäni ensimmäinen kpl kyseistä lehteä, mutta elämäni toinen häälehti.. Mut eiks sitä sanota , että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.. ;)

Nyt alan koittaa josse unimatti tulis myös mun puolelle sänkyä ripottelee santaa..
Tämmönen pikkupostaus tylsyyden poistamiseksi, palaillaan! :)

XoXo, "häähullu" Jane. ♥

Tupakkalakko 2013.

Heipparallaa.

Ollaan vaihduttu lokakuun puolelle jo (huisin nopeesti menee aika). Luonto värjääntynyt kauniiksi ja vettäkää satanu ihan niin paljon ku ois voinu syksyltä luulla. Hyvä vaan. Tosin. Ostin vastikään uuet saappaat, HAIt, ni ois kiva käyä kokeilees kuin niil voi hyppiä lätäköissä. ;) Olin monen monta vuotta himoinnu kyseisiä saappaita ja nyt, nyt miä ne hommasin! :) Aika tarkalleen 2vko 5pvä sitten. :)












Samaisena päivänä poltin viimisen tupakan.
Olin jo n. neljän päivän ajan "kärsiny" ikävästä tunteesta, tuntui ku olis "pala kurkussa." Aina ku nielas sen tunsi, vaikka et nielassu se tuntui. Ihan ku jokin ois painanu kurkunpäätä. Aattelin et ellei se koht ala menee ohi ni meen lääkäriin. Olin myös pohtinu et josko joskus lähiaikoina sais lopetettua tupakoinnin. Ihan vaan oman itsensä takia. Kokeilla kuin se sujuu. Nyt olis tilaisuus.
Polttelin tupakin matkalla Niinan tykö, kurkku tuntui pahalta. Vilkasin peiliin ja huomasin et nielu on vähän turvoksissa. (Joo normaalistiki ku avaa suun ja kattoo kurkkua kohti ni se nielunreikä on aika ahdas.) Nyt tuntui/näytti et oli normaalia enempi ummessa ja toinen "pallukka" näytti aika... Nohh..... Päätin sitte siinä kurkkua pohtiessani, että alotan nyt sit tupakkalakon ja jossei se pala kurkusta häviä sillä, sit lääkäriin. Pala hävis. Tupakkalakko jatkui,

Päivämäärä tais olla 23092013 ja klo 17.09, kun olen viimeisen tupakan polttanut. Tämän jälkeen tosiaan päätin, että nyt loppu... Ja siltä seisomalta sitte se loppu. Yhtään tupakkaa en ole polttanut / tai edes ottanut savuja. Himoja ja mielitekoja on ollu mahdottomasti! Olin tuosta alkupäivästä saman viikon perjantaihin TÄYSIN ilman nikotiinia. Kunnes, sain aivan järkyttävän raivarikohtauksen ja pahoitin mieleni, jouduin turvautumaan sähköröökiin yöllä ennen nukkumaan menoa. En tiedä onko siitä mitään iloa nauttia nikotiinia, kun ollut noinkin monta pvä ilman, mut se tuntu ihan hyvältä.
Mieli on harhaillu tupakoinnissa useasti ja tehnyt niin hitosti mieli polttaa! Oon hermostunu, saanu raivareita, tullu vastaankäymisiä, mutta oon ollu polttamatta! Tilanteissa, joissa normaalisti on saanu hermot kasaan tupakan kanssa. Joko sen rentouttavalla vaikutuksella tai sitten vaan sillä rutinoituneella tavalla mennä pihalle rööki huulessa, jos alkaa vituttaa..

Tästä päästään siihen, että vaikeinta täs lopettamisessa on varmaankin ollut se TAPA. Se tapa mikä on saanut koukkuun. Aamulla, ruuan jälkeen, kavereita moikatessa, illalla, pihalla hengaillessa, mökillä ollessa, grillatessa, ryypätessä, tekemisen puutteesta, hermo menee ja vituttaa..
Luin eräänä iltana ihan huvikseni noita "TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN"-google hakuja ja kattelin et onks niis muutaki tietoo ku vaa pelotellaa ihmisii. Oli ihan asiaakin. Esimerkiksi Sosiaalisesta riippuvuudesta. Tottahan se on. Joudut tavallaan heittämään vanhat tavat nurkkaan ja toimimaan eritavalla ku ennen. Joudut ns. etsimään uuden keinon "selviytyä" tilanteista. (En osaa nyt sitä pukea sanoiksi ja muotoilla kuten oisin tahtonu, mutta eiköhän jokainen ymmärrä pointin.)

Olen kyl aika ylpeä itsestäni. Se että mulla oli ihan oikeesti munaa tosta noin vaan lopettaa ja että en ole sortunu.. Se, että en ole käyttäny sähköröökiä apuna edes siihen tapatupakointiin. Toi omistamani sähkörööki muistuttaa tavallista röökiä (hiukkasen pidempi ja tietty painavampi.) ja mulla on siihen nikotiinifilttereitä tai nikotiinittomia. Muutamaan otteeseen olen käyttänyt nikotiinihylsyjä ihan vaan kasatakseni hermot ja tilanteessa, kun juhlittiin yhtiä synttäreitä viikonloppuna. En tahdo viedä itseltäni sitä kaikkea pois, joten pystyin mennä muiden kanssa ulos ku tulee se kiljasu jostaa suuntaa et: LÄHTEEKS KUKAA RÖÖKILLE?!?.. Noiden ekojen jättiraivareiden jälkeen koin tilanteen niin ahdistavaksi etten tahtoisi enää tuntea sitä tunnetta. Sen takia oon antanu itselleni armoa sen verran, että jos tuntuu että hermo palaa oikeesti kunnolla, saan käyttää sähköröökiä jos se tuo mulle jonkunäköstä mielihyvää ja rauhottumisen tunnetta. Siinäkin on paljolti se tapa mikä rauhoittaa. Ja miksi oisin itelleni liian ankara. Koko prosessi vasta ihan alussa ja tästä ei oo suunta ku ylöspäin. :)

Tästä jatketaa ja aion kyllä jatkaa lakkoa vielä pitkälle. Tiedän, että tulee vielä monta tilannetta missä sitä tupakkaa kaipaisi. Esimerkiksi tosiaan mökillä ku istutaa yötä myöten grillikatoksessa nauttimassa tulenliekkin ilosesta leikistä, tulee siinä poltettua vähän turhan tiuhaan. Mut se vaa kuuluu siihen. :) Turha siitä on nyt ottaa stressiä. Oon vaan miettiny, että jos sattuisin sortumaan jossain kohtaa, kuinka hajalla olisin. Se, että oon nyt sanonu tän ääneen että olen lakossa, silloin mun on IHAN PAKKO pitää se kans etten petä omaa ja muiden uskoa ja luottamusta. :) Tai tällänen tunne mulla ainaki on. Myös se ääneen sanominen aiheutti alussa stressiä, koska se loi mulle enempi paineita lopettamisen suhteen.

Mut hei, täs mä oon! Edelleen. :) Paremmassa kondiksessa ehkäpä. ;) En enää hengästy puhuessa niin pahasti ja haju-ja makuaisti on ihan toista luokkaa! :)

Tuli aikamoista itsensä toistamista ja aika epäselvää sepitystä paikoitellen, mutta kaipa te sieltä pääasiat osaatte noukkia. :) Juttua ja asiaa ois ihan mahdottomasti. Ku osais noukkia ne tärkeimmät. :D

Olisin iloinen jos teillä herää jotain kysymyksiä tai jotain kommentoitavaa! :) Kysykää ihmeessä! :)

XoXo, Jane...

Ps. jatketaan jaarittelua toiste. ;) Hyvää alkavaa talvea!

"Sosiaalinen riippuvuus.

Tupakointi aloitetaan yleensä murrosiässä. Siihen liittyy halu päästä tiettyyn kaveriporukkaan ja aikuisuuden tavoittelu. Tupakkaporukassa vaihdetaan kuulumisia ja puretaan paineita. Voimistuvan nikotiiniriippuvuuden myötä sosiaalisen riippuvuuden merkitys vähenee, muttei häviä kokonaan. Monelle aikuisellekin tupakointi on sosiaalista esimerkkinä työpaikkojen tupakkaringit tai ravintolatupakointi.

Erilaiset sosiaaliset tilanteet myös ylläpitävät tupakointia;  tupakoija on tottunut tupakoimaan kahvilla, ruuan jälkeen tai tietyssä seurassa. Useimmat satunnaistupakoijat kuvaavat tupakoivansa vain jossain tietyssä paikassa tai seurassa. Jotta voi luopua tupakasta, on tiedostettava tupakoinnin sosiaalinen puoli ja suunniteltava miten toimii sellaisissa tilanteissa, joissa ympäristö tai tilanne on aiemmin 'vaatinut' savukkeen."