En ole pitkään aikaan kirjottanu blogia syystä tai toisesta. Nyt ajattelin tulla vähän kertomaan miten menee. :)
Viime kuu meni pitkälti omalla painollaan. Olen kotiutunut uuteen kotiin ja arki on alkanut pyöriä hyvin ilman mitään sen kummempia erimielisyyksiä. :) Sain tarpeeksi rohkeutta ottaa koira hihnanpäähän ja lähtä harjoittelemaan lenkkeilyä sen kanssa (meidän taloudessa siis asuu suht kookas naaraskoira, jolle ei välttämättä aina sana kuulu tai se ei tehoa. :D). Kyl minust nyt tuntuu et tän talon nartut alkaa olla aika hyvää pataa ja selviydytää arjen haasteista. Koin nimittäin yhdeksi velvollisuudekseni, että myös minä pystyn käyttämään koiran pihalla, jos esimerkiksi saavun aikaisemmin työstä kotiin kuin isäntä ja isännän ei tartte yksin koko vastuuta kantaa. :)
Nyt ollaan jo toukokuun puolella ja aika tuntuu menevän aivan törkeen nopeesti! Vappuki juhlittu ja onneks se on vaan kerran vuodessa. Itse olin niin reipas, että vappupäivänyönä kävelin kaupungista humppailujen jälkeen kotiin. Ei ollu ihan juhlafiilis katossa ja en jaksanut viettää aikaani sen kummemmin kuppilassa (huh sitä humalaisen porukan määrää.), joten päätin vähän reippailla. Jos huppelissa olisin ollut ni en olisi kävelemään lähteny, mut nyt olin lähes ajokunnossa ni uskalsin tallailla. :)
Tän kevään ja tän viikon odotetuin hetki koitti perjantaina iltapäivällä. Mökkikausi avattu! Lähdettiin koko pienen perheen voimin Miehikkälään vanhempieni mökille viikonlopun viettoon. Toki myös vanhempani oli mukana meiningeissä. Ainut vähän ikävä puoli reissussa oli se, että Donna ei oikein tahdo tulla toimeen Pikin kanssa. Vuoroteltiin sitte pihalla juoksuttamisten kanssa. Donna sai myös ekana iltana vainun Tikrusta ja sit mentiin. Donna ajoi Tikrun sitte puuhun, ja KORKEELLE. Männystä kuulu hirvee huuto ja ite ei oikein pystyn pidätellä naurua ku 8kilonen kolli hädissää halailee puuta pienen pieni oksanpätkä takamuksen alla. :D Donna saatii autoo ja kolli tiputtautu puusta. Pari tuntia meni miettiessä et millon kolli tulee kotii jos tulee ollenkaan, tömähdys oli aikamoinen. Kyl se lähti siit seikkailemaa sit ja löys kotiinki yöks, ja terveenä, luojan kiitos. :)
Meillä rakkaus alkanu haaveilee omasta minikaivurista, isi vieressä kompaten. Joo, alan itekki pikkuhiljaa lämpeemää ajatukselle et talouteen semmonen tulis, ku joo, mökillä olis kyl oikeesti käyttöä sellaselle. :) Ehkä sit taisin antaa siunauksen sille hankinnalle, hups. :D itsehän otin sitte varaslähdön ja aloin suunnitelemaan häitä. :D Telkkarista tuli Satuhäät, ni äitin kans sit alettii höpöttelee ja suunnittelee tulevaisuutta. :D Mul on ollu monesti mielessä, että teen jotain suunnitelmia jo valmiiksi. Sitteku se h-hetki joskus koittaa, ei ehkä oo niin valtava paniikki ja hässäkkä ja stressi, ainakaan sen suhteen että ei ois mitää tehny valmistelujen eteen. Tai valmistelujen valmistelujen täs tapaukses. :D Ja ehkä kaasoilleki vähä helpotusta ku jotain mietitty valmiiksi. :) Muistilistan pari kohtaa on nyt vaan sitä odottelemassa et isäntä joskus kiikuttais mulle pienen helysen ;) Äiti sanoi että saa sitte häälahjaksi kaivurin.. ;D Panokset kovenee poikarakas ;D Noo, todellisuudessa täs ei oo mikää hoppu kellää mihkää, mut jos isäntä kert haluaa elää unelmissaan ja haaveilla työkoneista, ni saan miäki vähä haaveilla, eikö nii? ;)
Miten teiän vappu muuten meni? :)
Ja hei, kert nyt lähdin prinsessapäivää suunnittelemaan, saatte reilusti ehdotella siihen liittyviä juttuja. ;) Ehdotella ruokia ja niin edespäin.
Mihin vuodenaikaan itse tahtoisit häitäsi tanssia? :)
Hauskaa kesän odotusta, tapaamme vielä! ;)
XoXo, Jane. ♥
Ps. Laitan viel vähän kuvia teille viikonlopusta.
Pps. Yritetää saaha kymppitonni rikki.. ;)
