Don't wake me up.

Oli vähän otsikon mukainen fiilis aamulla ku herätyskello soi 5.30. "Don't wake me up! Don't wake me up!" Ei se auttanu ku nousta. Edessä oli työpäivä, huima nelituntinen.. :) Ehkä sen jaksaa vaikka vähän silmät ristissä. Eikä sinällään niin kamalasti väsyttäny, ainut vaan et vähän potutti öinen herääminen. 3.19 silmät rävähti auki ja paniikki et nukun pommii. Oli nuppi ihan sekasin. Yritin suunnistaa vessaanki pimees, ei muistikuvia matkasta.. :) 

Pidän uudesta duunista! :) Tänää päivä meni ihan liian nopsakasti. En ois malttanu lähtä kotiinpäin lainkaan, pakkohan se oli. Huomenna olis iltavuoroa tiiossa. 

Ajattelin lähteväni lenkille heti töiden jälkeen, tässä miä edelleen koneella. Why oh why.. Ehkä siksi ku tein sen virheen et söin (hyvää päiväysvanhaa kanasalaattia oli.) ja heitin pötköllee sen jälkeen. Nyt silmät ihan ristissä. Mut ei se auta, lähen hakee mammalta koiran lainaa ja lähtää Kymin puolelle pikkusen käppäilee.. :)

Ihana ystäväni Liisa on tullut Kotkaan! <3 Tehtii eilen lenkkitreffit. Sovittii et lähtää kävelee Luovin pururadalle. (En ollut ennen käynyt) Karhulaan ajaessa kävi ripottaa vettä, toivoin että olis pienipieni kuuro vaan. Niin meikäläisen tuuria et ku asennoidun lähtee lenkille, alkaa sataa ja sit se on pakko silti päästä! :p Noo mikää pieni kuuro. Taivas repes ihan kunnol. Hetken aikaa pidettii sadetta autoilla ja sit lähettii suomalaisel sisul ja tyhmyydellä tallailee kuraloskamuta-pururadalle. Aika hissuksiin käveltiin, hikeä en saanu pintaan mut tosiaan höpöteltiin koko ajan ni siihen nähden meiän vauhti oli ihan sopiva. Ja sopiva kastumiseen.. Reitin pituus kuulemma 5km. Päätettii ettei oo kovin fiksujen puuhaa tarpoa kaatosateessa ilman sadevarusteita, ja käännyttii 2km tolpalla takasin päin. Ihan litimärkinä. Mielenkiintosia tilanteita tuli ku mietittii et mistä ihmeen kohtaa ollaa oikee kierretty ne kurakasat mitä takastullessa oli niin vaikee ohittaa.. :D

Joku 150-100m ennen reitin alkua/loppua Liisa kysy et "Tuleeks tuolt joku vastaa?" O.o "Eiku ei sielt tulekkaa.." Jatkettii matkaa ja melko nopeesti meidän MOLEMPIEN silmiin sattu et joku seisoo pöpelikös heijastimella varustetut vaatteet päällä. Pipos ja takis näytti vilkkuvan heijastimet. Yhtee äänee ihmeteltii et mitä helvettiä se tuol pientareel tekee. (näytti tavallaa et ois seisonu ja odottanu et koira tekee tarpeet.) Se tunne ku hivuttaudut mahdollisimman kauas polun toiseen reunaan ku alko jänskättää ja se tunne ku Liisan käsi vaa hivuttautuu sun omaan ja sit käy jänskättää vähän enemmän mennä siit "tyypist ohi.." Päästii siihen kohdalle ja tietenki uteliaisuuttamme katottii et mitä siel mettäs tapahtuu... Se tunne KU SIIN EI V*TTU SEISONKAA KUKAA!!!! Kääpiöjalat kulki aika yllättävän kovaa loppumatkan, piti pistää juoksuks ihan! Huhhuh! 

Tänää ajattelin tällee valosan aikaan käydä kävelemäs sen lenkin, pimeellä en enää mene!

Eikai se auta ku heittää lenkkivaatteet päälle ja lähtä kruisailee Kymii. Tyhmä ku pitää autol mennä, tylsä kantaa avaimia mukana. Ja se tunne ku omistaisi kunnon lenkkikengät JA kuulokkeet ku viel olis.

XoXo, Jane.

Ps. Olen silti iloinen edelleen! :) <3