Day 07.

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että oot se pienin ja heikoin? Antakaa tuntua. Oot tottunu käsittelemään ja elämään vastoinkäymiset. Et ehkä jaa huolia ystävien tai puolison kanssa, koska siihen on syynsä. Et jaksa selitellä tai alkaa todistelemaan mitään. Todistelemaan, että et sorru ja oot vahva kohtaamaan tielle tulleet esteet. Sun täytyy jaksaa ja pysyy vahvana. Hymyillä. Hymyillä, vaikka sun sisin itkee. Se itkee kipeesti.
Tuli nyt vaan mieleen. Välillä on pakko vaan päästää irti ja olla se pieni ja heikko. Ei koko ajan tartte suorittaa ja olla jaksavinaan. Toisinaan saat sortua ja antaa itselles luvan päästää se paha olo pois. Ei kokoajan tartte hymyillä, näyttääkseen muille että pärjäät. Joskus tekee vaan mieli istua sängyn reunalle ja itkeä kaikki paha olo pois. Parkua ku pieni lapsi. Ja toivoa, että joku tulee ja lohduttaa. Antaa sun vaan päästää kaiken ulos.

Uutisissa on vähän väliä kaikennäköstä pahuutta. Millon kaveri tappanu toisen, milloin joku hakannu jonku ihan vaan syyttä suotta, milloin joku hukuttanu koiransa, milloin joku ajanu päin rekkaa (ne kyl harvemmin on vahinkoja), milloin tapahtuu sitä ja milloin tota. Ihmisten pitäs vaa opetella käsittelemään asioita ja ottaa vastuuta ja opiksi omista virheistään, Miksei myös muidenkin virheistä vähän oppia. Ja puhua jos se paha olo tulee. Ei se oo aina niin helppoa, yhteiskunta kun on sitä mieltä monesti, että "ei sulla oo hätää ku sulla on asiat vielä noin ja noin.." Monikaan tuskin hakeutuu apuun, ellei koe sitä tarvitsevansa. Ja silloin, kun sitä apua haetaan, sitä pitäisi olla saatavilla.

En vähättele millään tapaa muiden suruja ja ammatteja ja mitään muutakaan. Ja en tällä halua mitään "AMMATINVALINTAKYSYMYS"-pätemisiä. Jotain meidän on tehtävä elääkseen. Se ei välttämättä oo se unelma-ammatti, se on vaan se mistä saa rahaa ennenku pääsee toteuttaa unelmiaan. Kumminki, asiaan.
Ootteko koskaan miettiny kuinka vaikeeta esim asiakaspalvelijoilla voi olla henkisesti...? Ne on kyl pahanolon kaatopaikkoja.. Kassaneiti hymyilee sulle ystävällisesti ja palvelee ammattimaisesti. Hymyn taakse saattaa kätkeytyä kipua. Aspa on saattanut edellisenä yönä menettää vaikka lemmikkinsä, kuullut edellisenä päivänä huonoja uutisia, kokenut jotain ikävää, eronnut, henkisesti vaan väsynyt. Sitte. Sitte tulee se Matti Meikäläinen, joka kokee oman päivänsä huonoksi syystä, että kravatti on työmatkalla jäänyt auton oven väliin, ja kahvia läikkyny housun etumukselle. Nämä tapahtunut sen takia, kun edellinen ilta kavereiden kanssa meni lähipubissa vähän pitkäksi ja aamulla tuli nukuttua rokuliin ja työmaalla ohimoa jyskyttää. Aspa hymyillen palvelee asiakkaita ja saattaa Hra Meikäläisen kohdalla sanoa "kiitosolehyvähei" liian pienellä äänellä, edelleen hymyillen, koska hänen on pakko. Hänellä vain ehkä ääni hetkellisesti petti kun joutuu puhumaan työpäivänsä aikana aika paljon. Hra Meikäläinen ei pidä siitä, että häntä kohdellaan eritavalla kuin muita asiakkaita, joten hän päättää myös kertoa asian aspalle. Hyvinkin selkeästi ja kuuluvalla äänellä artikuloiden.
Aspa hymyilee edelleen.
Työpäivä päättyy, hymy vaihtuu itkuun. Kyseinen henkilö on mahdollisesti koko päivän hymyn läpi pidätellyt itkuaan ja varonu ajatuksiaan. Hymyilly pakosti, jotta ei itkisi.

Joten, miettikää.

XoXo, Jane.