Oon tässä monena päivänä miettiny uuden postauksen kirjottamista, ja lähes joka hetki kun tapahtuu jotain, näen jotain, koen jotain, tulee tunne että NYT, nyt meen kirjottelee blogia. No se aina vaan jää. Miksi. Miksi se aina vaan jää. Enkö oo aika tylsä ku sillontällönjoskuskujaksanmuistaa, kirjottelen tänne. Okei, mun syynä on aika useesti se, että mulla menee postausta kirjottaessa (riippuen onko aiheita ja mitä aiheita) semmonen tunti kaks helpostikki. Ni yleensä käytän sen ajan mielummin facebookin etusivun päivittäimisee n. 44215878974132 kertaa/tunnissa. :D Turhaa ja tarpeetonta, ei siel mitää uutta useinkaan oo. Tai sit vaa stalkkailen ihmisiä facebookis tai selailen samat sivustot läpi kerta toisensa jälkeen. Yleensä se on jotain feissarimokia ja Iltalehteä. Fiiliksestä riippuen. Joskus on fiilistä lueskella blogeja, mutta niitä seuraamiani on välil kivempi lukee sillee että useempi postaus odottamassa. Koska, niillä joita seuraan on yleensä jotain ihan fiksuaki sanottavaa.. :)
Nyt sitte ku saan itteäni tsempattua taas kirjottelee, ni mistä. Mistä miä kirjotan. Nyt tuntuu et pää olis ihan tyhjä. Ja sit just tälläsessä kohtaa yleensä tulee napattua hiiri kouraan ja alan tekemään tuota yllämainittua (6-7 riviä ylöspäin ----^ ).. Tai sit näitä aika usein selailen. : tähän ku klikkaat ni näät jos näät. Tää taas unohtuu ku tulee "jotain muuta." Mulla pitäis olla semmonen aivoihin kytketty ohjelma mikä nappia painamalla alkais suoltaa blogitekstiä suoraan ajatuksista. JA joo, pakko olla napukan päässä, ei sitä ihan kaikkea sovi jakaa kaikelle kansalle. :D
Kertokaa te, hyvät lukijat, vaikka vuorostanne mitä teille kuuluu. Miten menee..? :)
Omasta puolestani voin kertoa sen verran, että tänään tuli 6 viikkoa siitä ku poltin viimisen tupakan. Aikaisemmin olen aiheesta kirjoittanut. Mutta nyt tunnen ylpeyttä itsestäni ja on aika voittajaolo. Itseni tuntien voin sanoa noin. :) Se, että tässä on selvitty vaikka ja mistä vastoinkäymisestä ni kertaakaa ei oo sorruttu. Ja sähkörööki ollut hyvin vähäisellä käytöllä. Nyt on siis aika haastaa itseäni hieman lisää! :) Mutta siitä kerron tuonnenpana.
Eilenä. Oi vitsi. Meil oli taas pikkusen "tilanne päällä" ja pidettii mykkäkoulua puolin ja toisin ja töihinki oli mentävä. V*tutti olla työmaalla. Siis ihan suoraan sanottuna, vaikka oli kuin tuplaliksa. Ennemin oisin ollu kotona mököttämässä. Noo, vihdoin se työpäivä loppu ja ei muutaku hanaa ja himaa. Nälkä ja v*tutti. Jätin autonki parkkii tienreunaa ku en jaksanu alkaa peruuttelee sitä pihalle. Ihmettelin ku niin "outo" valaistus olohuoneen ikkunasta kajastaa (yleensä ihan vaan toi kattolamppu päällä ja sen tunnistaa), semmonen lämmin valo. Heti tuli semmonen lämmin tunne. Tosin se mitä seuraavaksi oli edessä, ei o ollu ihan ekana mun mielessä. Ajattelin tulevani pimeeseen / tyhjään kotiin. Avasin ulko-oven ja huomasin, että olohuoneessa pöytälamppu ja valoköynnös päällä, keittiön pöytä katettuna ja kynttilät palamassa kupeissaan, liesituuletin hurisee.. Siis mitä...!? Meinasin ihan kääntyä ovella ja mennä varmistamaan, että olen oikeessa asunnossa.. Tai talossa ylipäätään. Ja se, että sain kengät pois ni olin jo isossa halauksessa ja kuulin vaan sanan "anteeks.." Siis uskomatonta! <3 TAJUTONTA! Itse olin niin häpeissäni koko tappelusta ja omasta käytöksestäni etten osannu eilen oikein koko iltana näyttää sitä kuinka hienolta toi tuntui. Ihan tajuttoman upeelta! Rakastan meillä asuvaa miestä.. <3 Loppuilta meni leffoja katellessa ja läppää heitellessä. Ennen nukkumaan käymistä oli pakko viimein itse pyytää anteeksi. Uni tuli ja sikeesti nukutti......
... Kunnes klo 2 yöllä soi meillä asuvan miehen puhelin (luulin et kello on jotaa lähemmäs 6 ja aika herätä.) ja kutsu töihin. Käytin tilanteen hyväkseni ja valtasin sängyn niin hyvin kun vaan pystyin. ;)
Autoa en koskaan muistanut käydä siirtämässä pihalle katokseen.
Aamulla herätessä totesin, että olipa onni että auto oli edelleen tienreunassa. Oli lohduton näky pihan perällä odottamassa.
Että ei mulla muuta. Oliko tästä myrskystä jossain kohistu "MEGAMYRSKY TULEEEEEE, PYSY SISÄLLÄ!!" Tai "yöllä hieman myrskyää ja sateita esiintyy koko viikon..." Tai jotain.. Okei, en oikee seuraa noit säätiedotuksii, mut iltapäivälehtien lööpeissä isot otsikot silloo siit IIISOST myrskyst, pari lehtee tippu puusta.. Comoon!
Tänää jouduin sitte hyvästellä katoksen. Miten v*tussa miä pärjään talven yli...?!?! Ei tartten raapata ikkunoita tai kauhoa lapiokaupalla lunta katolta ja paksinkannen päältä, ei tartten ku hetkeks laittaa käyntii aamusella ennen lähtöä ja AVOT, hytti lämmin ja eiku menoks.. Eli, SAA SPONSOROIDA UUDEN KATOKSEN MEIKÄLLE! Ette halua nähdä/kuulla kiroavaa kääpiötä aamuntunteina luomassa lunta... Kiitos.. :D
Ja nyt ku oon ylitunnin tätä kirjottanu, olen valmis tältä erää.. Lähden siis sänkyyn odottelemaan Nelosen maanantai leffaa; Pussikaljaelokuva..
Sielt tulee nyt kyl liikaa näkemisen arvosia päällekkäin tänää. Black Swan (aion etsiä tän käsiini joku päivä ja todellaki katsoa, vaikutti mainoksen perusteella niin hyvältä. Mietin tämän katsomista jo silloin kun tuli elokuvateattereihin.) ja Evan Taivaanlahja (joo okei nähty monta kertaa, mut silti hyvä. :) ) Mutta me päädyttii toho Pussikaljaa. Koska meillä asuva mies ei oo nähny sitä ja ite en oo kyl ihan varma. Ja meihin uppoaa suomalainen tuotanto. :)
Otan herkkuja kainaloon ja painun sänkyy, ADIOS!
XoXo, Jane
Ps. Mun oikeeseen olkapäähän tulee ihan tajuttomia kipupiikkejä vähän väliä... Ai ai ai.. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saisinko kommentin? <3