Tupakkalakko 2013.

Heipparallaa.

Ollaan vaihduttu lokakuun puolelle jo (huisin nopeesti menee aika). Luonto värjääntynyt kauniiksi ja vettäkää satanu ihan niin paljon ku ois voinu syksyltä luulla. Hyvä vaan. Tosin. Ostin vastikään uuet saappaat, HAIt, ni ois kiva käyä kokeilees kuin niil voi hyppiä lätäköissä. ;) Olin monen monta vuotta himoinnu kyseisiä saappaita ja nyt, nyt miä ne hommasin! :) Aika tarkalleen 2vko 5pvä sitten. :)












Samaisena päivänä poltin viimisen tupakan.
Olin jo n. neljän päivän ajan "kärsiny" ikävästä tunteesta, tuntui ku olis "pala kurkussa." Aina ku nielas sen tunsi, vaikka et nielassu se tuntui. Ihan ku jokin ois painanu kurkunpäätä. Aattelin et ellei se koht ala menee ohi ni meen lääkäriin. Olin myös pohtinu et josko joskus lähiaikoina sais lopetettua tupakoinnin. Ihan vaan oman itsensä takia. Kokeilla kuin se sujuu. Nyt olis tilaisuus.
Polttelin tupakin matkalla Niinan tykö, kurkku tuntui pahalta. Vilkasin peiliin ja huomasin et nielu on vähän turvoksissa. (Joo normaalistiki ku avaa suun ja kattoo kurkkua kohti ni se nielunreikä on aika ahdas.) Nyt tuntui/näytti et oli normaalia enempi ummessa ja toinen "pallukka" näytti aika... Nohh..... Päätin sitte siinä kurkkua pohtiessani, että alotan nyt sit tupakkalakon ja jossei se pala kurkusta häviä sillä, sit lääkäriin. Pala hävis. Tupakkalakko jatkui,

Päivämäärä tais olla 23092013 ja klo 17.09, kun olen viimeisen tupakan polttanut. Tämän jälkeen tosiaan päätin, että nyt loppu... Ja siltä seisomalta sitte se loppu. Yhtään tupakkaa en ole polttanut / tai edes ottanut savuja. Himoja ja mielitekoja on ollu mahdottomasti! Olin tuosta alkupäivästä saman viikon perjantaihin TÄYSIN ilman nikotiinia. Kunnes, sain aivan järkyttävän raivarikohtauksen ja pahoitin mieleni, jouduin turvautumaan sähköröökiin yöllä ennen nukkumaan menoa. En tiedä onko siitä mitään iloa nauttia nikotiinia, kun ollut noinkin monta pvä ilman, mut se tuntu ihan hyvältä.
Mieli on harhaillu tupakoinnissa useasti ja tehnyt niin hitosti mieli polttaa! Oon hermostunu, saanu raivareita, tullu vastaankäymisiä, mutta oon ollu polttamatta! Tilanteissa, joissa normaalisti on saanu hermot kasaan tupakan kanssa. Joko sen rentouttavalla vaikutuksella tai sitten vaan sillä rutinoituneella tavalla mennä pihalle rööki huulessa, jos alkaa vituttaa..

Tästä päästään siihen, että vaikeinta täs lopettamisessa on varmaankin ollut se TAPA. Se tapa mikä on saanut koukkuun. Aamulla, ruuan jälkeen, kavereita moikatessa, illalla, pihalla hengaillessa, mökillä ollessa, grillatessa, ryypätessä, tekemisen puutteesta, hermo menee ja vituttaa..
Luin eräänä iltana ihan huvikseni noita "TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN"-google hakuja ja kattelin et onks niis muutaki tietoo ku vaa pelotellaa ihmisii. Oli ihan asiaakin. Esimerkiksi Sosiaalisesta riippuvuudesta. Tottahan se on. Joudut tavallaan heittämään vanhat tavat nurkkaan ja toimimaan eritavalla ku ennen. Joudut ns. etsimään uuden keinon "selviytyä" tilanteista. (En osaa nyt sitä pukea sanoiksi ja muotoilla kuten oisin tahtonu, mutta eiköhän jokainen ymmärrä pointin.)

Olen kyl aika ylpeä itsestäni. Se että mulla oli ihan oikeesti munaa tosta noin vaan lopettaa ja että en ole sortunu.. Se, että en ole käyttäny sähköröökiä apuna edes siihen tapatupakointiin. Toi omistamani sähkörööki muistuttaa tavallista röökiä (hiukkasen pidempi ja tietty painavampi.) ja mulla on siihen nikotiinifilttereitä tai nikotiinittomia. Muutamaan otteeseen olen käyttänyt nikotiinihylsyjä ihan vaan kasatakseni hermot ja tilanteessa, kun juhlittiin yhtiä synttäreitä viikonloppuna. En tahdo viedä itseltäni sitä kaikkea pois, joten pystyin mennä muiden kanssa ulos ku tulee se kiljasu jostaa suuntaa et: LÄHTEEKS KUKAA RÖÖKILLE?!?.. Noiden ekojen jättiraivareiden jälkeen koin tilanteen niin ahdistavaksi etten tahtoisi enää tuntea sitä tunnetta. Sen takia oon antanu itselleni armoa sen verran, että jos tuntuu että hermo palaa oikeesti kunnolla, saan käyttää sähköröökiä jos se tuo mulle jonkunäköstä mielihyvää ja rauhottumisen tunnetta. Siinäkin on paljolti se tapa mikä rauhoittaa. Ja miksi oisin itelleni liian ankara. Koko prosessi vasta ihan alussa ja tästä ei oo suunta ku ylöspäin. :)

Tästä jatketaa ja aion kyllä jatkaa lakkoa vielä pitkälle. Tiedän, että tulee vielä monta tilannetta missä sitä tupakkaa kaipaisi. Esimerkiksi tosiaan mökillä ku istutaa yötä myöten grillikatoksessa nauttimassa tulenliekkin ilosesta leikistä, tulee siinä poltettua vähän turhan tiuhaan. Mut se vaa kuuluu siihen. :) Turha siitä on nyt ottaa stressiä. Oon vaan miettiny, että jos sattuisin sortumaan jossain kohtaa, kuinka hajalla olisin. Se, että oon nyt sanonu tän ääneen että olen lakossa, silloin mun on IHAN PAKKO pitää se kans etten petä omaa ja muiden uskoa ja luottamusta. :) Tai tällänen tunne mulla ainaki on. Myös se ääneen sanominen aiheutti alussa stressiä, koska se loi mulle enempi paineita lopettamisen suhteen.

Mut hei, täs mä oon! Edelleen. :) Paremmassa kondiksessa ehkäpä. ;) En enää hengästy puhuessa niin pahasti ja haju-ja makuaisti on ihan toista luokkaa! :)

Tuli aikamoista itsensä toistamista ja aika epäselvää sepitystä paikoitellen, mutta kaipa te sieltä pääasiat osaatte noukkia. :) Juttua ja asiaa ois ihan mahdottomasti. Ku osais noukkia ne tärkeimmät. :D

Olisin iloinen jos teillä herää jotain kysymyksiä tai jotain kommentoitavaa! :) Kysykää ihmeessä! :)

XoXo, Jane...

Ps. jatketaan jaarittelua toiste. ;) Hyvää alkavaa talvea!

"Sosiaalinen riippuvuus.

Tupakointi aloitetaan yleensä murrosiässä. Siihen liittyy halu päästä tiettyyn kaveriporukkaan ja aikuisuuden tavoittelu. Tupakkaporukassa vaihdetaan kuulumisia ja puretaan paineita. Voimistuvan nikotiiniriippuvuuden myötä sosiaalisen riippuvuuden merkitys vähenee, muttei häviä kokonaan. Monelle aikuisellekin tupakointi on sosiaalista esimerkkinä työpaikkojen tupakkaringit tai ravintolatupakointi.

Erilaiset sosiaaliset tilanteet myös ylläpitävät tupakointia;  tupakoija on tottunut tupakoimaan kahvilla, ruuan jälkeen tai tietyssä seurassa. Useimmat satunnaistupakoijat kuvaavat tupakoivansa vain jossain tietyssä paikassa tai seurassa. Jotta voi luopua tupakasta, on tiedostettava tupakoinnin sosiaalinen puoli ja suunniteltava miten toimii sellaisissa tilanteissa, joissa ympäristö tai tilanne on aiemmin 'vaatinut' savukkeen."